Self-construction.

Self-construction.

…eli kuinka kehittää itseään.

Olen hieman miettinyt koulutuksen tärkeyttä hevosalalla. Tuntuu, että
se ja laatu merkitsee huomattavasti enemmän pääkaupunkiseudulla kuin
täällä ”maalla”. Pääkaupunkiseudulla ratsastajat harvemmin valitsevat
sen puskatallin, vaan siirtyvät suosiolla laadukkaammalle ja esim.
juuri sille isommalle SRL:n hyväksymälle tallille. Näin sen pitääkin olla;
asiakkaan tulee vaatia tasoa vähintään opetushevosten sekä opetuksen kohdalla.
Toki on vältettävä tehdasmaisia jättiläiskeskuksia, joissa yksilö hukkuu
massaan.

Näinpä ollen aion jatkaa itseni ja talliyrityksemme kehittämistä!
Valmiiksihan minulla on hevostenhoitajan koulutus ja olen SRL:n harrasteohjaaja,
mutta niin on tusinat muutkin heppatytöt, jotka alan koulua ovat
sen 2-4 vuotta käyneet. Tallimme sai pari vuotta sitten SRL:n hyväksynnän
ja lähitulevaisuudessa panostamme laadun kehittämiseen entisestään.
Itse haluan pois kaikenlaisesta ratsastuskoulu- ja opettajaleimasta,
sillä sitä emme ole. Haluan keskittyä ratsastajien yksityiskohtaiseen
valmentamiseen ja kisaradoille viemiseen.

Arkistojen aarteita; minä ja Naape.

Ensi viikon keskiviikkona on jännät paikat; minulla on SRL:n ratsastusvalmentajan
loppunäyttö! Tähän on viime talvi/kevät käyty koulua ja työpohjaakin
on tullut mukavasti vuosien ajan. Ratsastajien kanssa on saatu tulosta,
vaikkei heillä olekaan kaikkein helpoimmat hevoset ja ponit alla… 😉
Tosiasiahan on kuitenkin se, että se mikä sopii toiselle, ei välttämättä
sovi kolmannelle. Kaikilla on omat opetus- ja oppimismetodinsa, mutta
kyllä vakka kantensa valitsee. Jokaiselle löytyy sopiva valmentaja.
Palailen näytön aiheeseen ja toteutukseen ensi viikolla, kun itse h-hetki on ohi!

KUN minusta sitten tulee hyväksytty valmentaja, aion laajentaa osaamistani
tai lähinnä koulutustani myös toisen tärkeän toimenkuvani, eli ratsuttamisen
pariin. Hakupaperit lähtee tammikuussa Ypäjällä alkavaa koulutusta varten.
Tällä kertaa linjana on ratsuhevosen peruskouluttaminen, jotta saisin
lisäksi ammattipätevyyden ratsuttajana. Tässä lajissa voi onneksi aina
oppia uutta! Panostakaa siis joka suhteessa laatuun ja osaamiseen, ihmiset!

Mutta anyhow, jäädään miettimään näitä asioita! Nyt on muutama päivä
lomaa, kiitos juhannuksen. Vihdoin ehdin treenata omatkin hevoset kunnolla.
Ellin kanssa suuntana Hämeenlinnan koulukisat 10.7., jolloin ohjelmana
ensimmäinen pitkän radan HeB. Siinäkin on sitä itsensä kehittämistä, jotta
esteratsastaja muistaa ne kaikki kirjaimet… Tulossa vielä valmennuskurssikin,
johon osallistumme. Siitä myöhemmin lisää. Ja hei, meillä heinäkuussa
kotona harj.kisaviikonloppu!

Can’t shop enough!

Tämä on muuten blogin 100. teksti! Liittykääpä vielä lukijoiksi!
Päivitin myös hevosten kuvagallerian; LINKKI. Facebookissa paljon lisää materiaalia, lisää minut kaveriksi – jos uskallat… ;D

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

3 thoughts on “Self-construction.

  1. Moi, osaisitko neuvoa, miten vois käyttää vatsalihaksia hidastaessa yms? Ite ainaki jos yritän jännittää, niin pakko pidättää hengitystä tai "pinnistää", mutta sillon on vaikee hengittää?

    Vai niinkö se vaan pitää tehä 😀 Kiitti etukäteen.

  2. Tätä eilen mietittiin Jessen kanssa ja kyllähän se niin on, että pitäisi pystyä hengittämään samalla kun käytät vatsalihaksiasi. Jotain siis teet väärin! 😀 Omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei sitä enää jossain vaiheessa huomaa, kun niitä vatsalihaksia käyttää esim. puolipidätteen teossa. Joskus voi seuraavana päivänä vähän "sikspäkissä" tuntua, jos tehnyt paljon vaikka siirtymisiä ja istuntaa käyttänyt oikein.

    Mielestäni sinun kannattaa harjoitella ihan ilman hevosta aluksi. Kokeile tehdä vatsalihaksia vaikka niin, että kaveri pitää jaloista kiinni ja aina ylösnousussa eli "rutistusvaiheessa" jäät hetkeksi hengittämään. Rutistuksen tulee säilyä. Enhän minä mikään kuntosalin treenari ole, mutta tuosta voisit sitten siirtää harjoituksen satulaan. HENGITÄ!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *