Joka ponin valmennusvinkit, osa 1.

Joka ponin valmennusvinkit, osa 1.

Kirjoitan Suomen Shetlanninponiyhdistyksen jäsenjulkaisuun valmennussarjaa, tässä ihka ensimmäinen osa!

Tervetuloa lukemaan ja seuraamaan palstaa valmennuksesta sekä ponien treenaamisesta ja kilpailuttamisesta! Olen Penina Peltonen, 24-vuotiaaksi kääntynyt talliyrittäjä ja poniharrastaja Hämeenkoskelta. Työkseni valmennan, pidän ratsastustunteja ja täysihoitotallia sekä ratsutan kaiken ikäisiä ja rotuisia hevosia ja poneja. Minulla on hevostenhoitajan ja harrasteohjaajan ammattitutkinto, lisäksi valmistun keväällä 2011 Suomen Ratsastajainliiton I-tason ratsastusvalmentajaksi. Aikaisempina kausina olen itse kilpaillut alue- ja kansallisen tason esteluokkia, mutta nyt sopivan hevosen puuttuessa
tyydyn olemaan treenaavan ratsukon neuvova osapuoli.

Yritykseni Palomaan Ponitalli sijaitsee nimensä mukaisesti Palomaan kylässä Hämeenkoskella Asikkalan ja Hollolan rajalla, noin 30 kilometrin päässä Lahdesta. Meillä on kymmenpaikkainen sisätalli sekä keväästä syksyyn käytössä oleva neljän hevosen ulkotalli, jonne majoittuvat treeniin tulevat hevoset. Ratsastustunteja on 4-5 päivänä viikossa, pari tuntia illassa. Olen aina keskittynyt valmennushenkiseen opetukseen. Meillä on pienet ja tiiviit ryhmät, joissa oppiminen on helpompaa ja tavoitteellisempaa. Kaikilla halukkailla on mahdollisuus kilpailla tallin ratsuilla, tasosta riippumatta. Joka kevättalvi muodostuu muutaman ratsukon valmennusryhmä, joiden edistymisestä ja valmentamisesta tulen näissä lehdissä kertomaan!

Tässä ensimmäisessä osassa keskitytään siihen, mistä valmentautuminen koostuu.
Näin talvella ratsukolla on käynnissä peruskuntokausi, jonka aikana pidetään yllä ja kehitetään ponin kuntoa. Kentällä tai maneesissa tehdään paljon helppoja, mutta haastavia tehtäviä, kuten taivutteluja, väistöjä, puomitehtäviä. Tallillamme shettiksiltä ja muilta pikkuponeilta vaaditaan tunneilla samoja asioita kuin isommilta ja ne suorittavat tehtävät omalla osaamistasollaan.
Ei kannata aliarvioida pikkuponin oppimis- ja suorituskykyä! Esteitä kilpailevien ratsukoiden olisi hyvä päästä ottamaan muutamia hyppyjä kerran pari viikossa tai kahdessa viikossa, jotta ”tatsi” ei pääse katoamaan. Estetunnilla tehdään erilaisia lyhyitä rataharjoituksia, eri teitä, linjoja, lähestymisiä ja muita kauden radoille valmistelevia tehtäviä. Maastoilu on erittäin hyvää peruskunnon kohotusta, mäkiset polut, hangessa kahluu. Etenkin pienen ponin kanssa tulee muistaa, että hangen syvyys määrittelee vauhdin ja yleensä parikymmentä minuuttia riittää. Hangessa vastusta on yhtä lailla kuin vedessä.

Sini ja Hontas harjoittelevat asetusta.

Kun peruskuntokausi alkaa talvella olla lopuillaan aloitetaan herkistelykausi. Tämä tarkoittaa sitä, että ponia aletaan herätellä tulevaa kilpailukautta varten. Harjoituksia pidennetään ja vaikeutetaan. Estepuolella hypätään pidempiä ratoja, joilla saadaan myös ratsastajaa keskittymään. Ratoihin voidaan lisätä jumppasarjoja, suhteutettuja eri välitehtävillä ym. Mahdollisesti käydään pienissä harjoituskisoissa vain testaamassa missä mennään valmennuksen saralla, tarvitseeko jotain vielä hioa vai voiko jopa kisakautta jo aloitella hyvillä mielin.

Herkistelykauden jälkeen alkaa sitten kisakausi, aikaisintaan alkukeväästä, mutta mukaan ehtii vielä kesälläkin. Kisakausi jatkuu aina myöhäiseen syksyyn asti. Mikäli peruskuntokausi on onnistunut, voi hyvin treenatulla ponilla käydä kilpailuissa pari-kolmekin kertaa kuussa, mutta se selviää myös peräkkäisistä kisaviikonlopuista. Kilpailujen tiheyteen vaikuttaa tietysti ratsukon laji, mutta nykyään suurimmasta osasta normaaleista seuraeste- ja koulukilpailuista löytyy myös pikkuponiratsukoille sopivia luokkia, puhumattakaan omista riding class jne. kilpailuista.
Ratsukot valmistautuvat kilpailuihin erilailla, toisille riittää juoksutus ja toisia joutuu liikuttamaan hikeen asti, jotta ovat skarppina kilpailuissa. Oma superpappani 20-vuotias shettisruuna Play Boy on tarkka kilpailuja edeltävästä päivästä. Sen tulee liikkua kevyesti, vaikka pienen lenkin ilman satulaa. Näin se on aina eteenpäin pyrkivä kisaradalla ja tekee 100 % kaikkensa – ja palaakin yleensä kotiin ruusukkeen kanssa. Kilpailujen jälkeisenä päivänä tulee poni liikuttaa jollain lailla, jotta lihakset palautuvat. Vapaapäivä on pahinta mitä voi tehdä!
Koska kisakausi sattuu rajoittumaan täällä Suomessa vain kesään, tulee ponille antaa myös ansaittu loma. Poni saa rentoutua ja olla rauhassa sekä miettiä uusia kujeita!

Ensimmäiset kilpailut, äiti tukena taluttajan roolissa.

Syksyn tullessa kilpailut on kilpailtu ja on aika siirtyä palauttelukauteen. Tämä tarkoittaa taas harjoitusten helpottamista, kevyempää liikutusta. Ratsastajan kanssa käydään läpi menneen kesän kilpailuja; missä onnistuttiin, missä pitäisi vielä parantaa ja päästiinkö kauden tavoitteeseen. Lisäksi keskustellaan ja asetetaan tavoite seuraavalle kaudelle. Hyvä tavoite on realistinen, saavutettavissa. ja se motivoi ratsastajaa. Sen tulee myös olla ratsukon ja valmentajan yhteinen. Tavoite voi olla kuinka pieni tahansa, kunhan se on ratsukolle sopiva
a tarpeeksi haastava, vaikka vain naapuritallin harjoituskilpailuihin osallistuminen, seuraesteluokassa sijoittuminen tai shetlanninponien este- tai koulumestaruuksien voitto. Talven tultua alkaa taas peruskuntokausi.

Shettisten ja muiden pikkuponien kanssa suurimmaksi ongelmaksi muodostuu ratsastajan
löytäminen. On vaikeaa saada sopivan kokoinen ja samalla osaava ratsastaja, oli poni
kuinka hyvä tahansa. Shettisratsastajan ikäkaari on kovin lyhyt ja viimeistään valmentajan tulee tunnistaa ja sanoa, milloin on aika siirtyä isompiin ratsuihin. Valmennussuunnitelmaa tehtäessä tuleekin ottaa huomioon ratsastajan ikä. Vanhempi ratsastaja kykenee ymmärtämään sekä ponin että omat rajansa ja tehdyn tavoitteen, kun taas nuoremman ratsastajan kanssa tärkeämpää on pitää hauskaa ratsastaessa ja oppia leikin varjolla. Harjoittelu ei saa olla liian vakavaa ja hyvät perustaidot ovat ensisijaiset. Kilpailut ovat vain mukava lisä ja tilaisuus kokeilla taitojaan.

Julkaistu jäsenlehdessä helmikuussa 2011.

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

8 thoughts on “Joka ponin valmennusvinkit, osa 1.

  1. Kysyisin, että kuinka luoda rapakuntoiselle, mitään aikaisemmin tehneelle shettikselle peruskunto? Tarkoitus alkaa kärryttelemään, mutta kärryt uupuvat vielä.. 🙂

  2. Heippa! Meille tullut aikojen kuluessa useita täysin nollakuntoisia poneja tai nuoria ratsutettavia, joilla ei peruskuntoa ole. Niiden kanssa aloitettu ihan pienistä asioista, muutama kierros käyntiä kentällä > määrää ja vauhtia lisätään pikkuhiljaa, esim. 20-30 min ratsastusta, käyntityöskentelyä sekä ravipätkiä. Jos ei ole mahdollista ratsastaa, niin voi ohjasajaa (varsinkin jos kärryt puuttuu vielä) tai talutella. Erityisesti kannattaa lähteä maastoon lenkeille! 🙂 Ja ruokinta kuntoon, tarpeeksi materiaalia lihasten rakentamiseen!

  3. Kysyisin,että miten luoda settikselle luottamus kärryjen edessä? Ku olen ajanut sillä ja melkein aina mennään pellolle tai metsään. Ajo-opetuksessa käytetty 2-3vuotiaana. Sitä ei oltu kouluttettu kunnolla ja en tiedä mitä teen. Olen kokeillut jo melkein kaikkea.

  4. olen Essuli joka lähetti ton jossa lukee settiksestä jota ei ole koulutettu kunnolla..

  5. Melkein kannattaisi aloitella ihan nollasta, ensin ohjasajaen ja sitten avustajan kanssa kärryt perään ja lenkille. Nyt luultavasti päässyt "niskan päälle" kun saa aina ryysättyä pöpelikön puolelle! Missä päin asutte?

  6. Kiitos vinkistä! Kokeilen sitä ja toivittavasti toimii:) Asumme perheen kanssa Mäntyhaejulla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *