Meillä on ollut pitkä tauko hevosnäyttelyiden osalta ja meillä tarkoitan lähinnä minua sekä omaa ponikokelmaani. Melkein kymmenen vuoden ajan käytiin todella aktiivisesti shettisten rotunäyttelyissä, Vermon poninäyttelyssä ja mätsäreissä. Sitten iski jonkinlainen ”taantuma” ja jätin kokonaan kauneuskilpailut taakseni. Jotenkin kyrsiinnyin siihen toimintaan, etenkin shettispiireissä, joten v. 2013 rotunäyttely oli viimeinen vuosi, jossa Playsson kävi näyttäytymässä. Nyt kuitenkin ihan omasta tahdostani (kuulostaapa kauhealta…) lähdimme Lohjalle match show’hun Maunon ja Pikkiksen kanssa. Pikkis on myynnissä, joten hyvä tilaisuus viedä nuorta näytille ja tottumaan vieraaseen paikkaan. Mauno lähti muuten vaan messiin. Alex halusi esittää molemmat, joten muina apukäsinä olivat Anni ja Riina-Maria.
Näyttely järjestettiin Lohjan raviradalla, josta ei ollut mitään käsitystä. Vaikka Pikkiskin oli alunperin laitettu hevosten luokkaan en edes siinä vaiheessa saanut paskahalvausta, kun minkäänlaisia opasteita ei tiellä paikkaan ollut. Soittelin kansliaan ja sieltä saatiin tarkemmat koordinaatit, kun navikaan ei osannut enää kertoa mitään… Rata oli keskellä metsää, että tuskin siellä ihan mitään kunkkareita koskaan juostaan. Jokin zen -mielentila minulla ilmeisesti. Näyttelyn kulku oli vähän pettymys, sillä hevoset lyötiin useamman tuomarin eteen kehässä neljän ryhmissä, joista vain voittaja pääsi jatkoon. Kolmelle muulle muutama minuutti kehässä pyörimistä ja sitten kiitos näkemiin. Jos olisin tiennyt miten näyttely kulkee (toivoin, että normi punaiset ja siniset -systeemi), ei oltaisi ehkä ajettu miltei kahta tuntia sinne muutaman minuutin takia, koska omat eivät nyt olleet ryhmän voittajia.
Tapahtuma itsessään oli todella herttainen, mukavia ihmisiä ja ihan hyvä venue *). Ymmärtääkseni siellä taistellaan kyseisen radan olemassaolosta, joten sinällään ihan mielellään saavuttiin tukemaan toimintaan… Perusvalittajana toimitin parannusehdotukseni Facen kautta tapahtuman sivulle, joten eiköhän me mennä uudestaankin tuonne. Pyynnöstä kuuluttivat myös Pikkiksen olevan myynnissä ja pari kiinnostunutta kävikin meidän luona. Ei siis mikään hukkareissu ja hevosetkin osasivat käyttäytyä. 🙂
Päätin lisäksi kaivaa pappaponin naftaliinista ja ilmoitan hänet sekä Pikkiksen Ypäjällä 29.-30.7. järjestettävään kansalliseen ponien juhlanäyttelyyn.
Pikkiksen arvostelu: ”Kevytrakenteinen, hyvä tammaleima, hyvä säkä. Tarmokas käynti, hyvä yliastunta. Kaunis, kevyt ravi, mutta suora liike ja hieman lyhyt.”
Blogiani voi seurata nyt Bloglovin’in kautta!
Kaikki kuvat: Elisa Pitkänen
*) fancy pants -termi tapahtumapaikalle
Allekirjoittanut
Kiva postaus. Enemmän kuvia olisin kaivanut, mutta kaikkea ei voi saada. Hienoja kuvia ja molemmat ovat kyllä todella kauniita.
Mä olen vähän laiska kuvapostausten kanssa… Laatu korvaa määrän. 😉