Miksi ruotsalaiset ovat aina parempia?

Heja Sverige ja sitä rataa.

Tukholmassa oli marraskuun loppupuolella isot kinkerit, kun vuosittainen Sweden International Horse Show järjestettiin Friends Arenalla, Solnassa. Meiltä jäi viime vuonna koko homma välistä, lähinnä oman laiskuuden takia. Koska olemme kuitenkin tämän vuoden aikana olleet jo Tallinnan ja Helsingin geimeissä, oli jotenkin luontevaa käydä tarkastamassa vielä Tukholmakin. Jonkin sortin pioneeriasenne takaraivossa, lähdimme Roosan kanssa reissuun kaksin.
Olin aiemmin tehnyt median akkreditaation SIHS:iin ja se osoitettiin suunnitellusti tiimibloggaajallemme Rosselle, joka asuu Tukholman liepeillä. Rosse teki hyvää duunia kuvaamisen ja haastattelujen suhteen. Omat liput päätin ostaa ovelta, kuten oikeat ihmiset tekee. Jälleen Tallink oli kaveri ja saimme meno-paluun hyvinkin huokeaan hintaan. Laiva lähti lauantaiaamuna Turusta ollen alkuillasta Tukholmassa. Yön vietimme hotellissa ja aamulla matkasimme tunnelbanalla Solnaan. (Tukholman metro on muuten yksi saatanan henkinen työmaa joka kerta.) En asettanut mitään ennakko-odotuksia, mutta koska HIHS oli hieman lässähtänyt ja olin kuullut Tukholmasta paljon hyvää, oli pakko olla vähän pinkeenä…

“Mikä siinä on, että ruotsalaisten täytyy olla niin ystävällisiä ja hyviä kaikessa?”

Friends Arenan aulassa oli hiljaista ja sain liput helposti kassalta. Mukava kassasetä vielä valitsi meille parhaimmat paikat siinä vaiheessa jo miltei loppuunmyydyltä areenalta. Hinta vasta olikin huvittava, sillä liput kahdelle iltapäivään maksoivat yhteensä noin 58 euroa. Että mitä että?! Päätimme käydä viereisessä Mall of Scandinaviassa lounaalla ja mennä sitten vasta expon puolelle. Mall of Scandinavia on myös ihan oma lukunsa, josta saisi toisen kokonaisen postauksen… Itse SIHS on tapahtumana enemmänkin yhdistelmä ns. horse show’ta ja hevosalan messuja. Oikein kompakti paketti. Hieman aihetta sivuuttaen… Mikä siinä myös on, että ruotsalaisten täytyy olla niin ystävällisiä ja hyviä kaikessa? Ilmankos meillä suomalaisilla on aikamoinen viha-rakkaus -suhde naapurimaahamme. 
Tiimibloggaajamme Rosse (vas.) ja Ruotsin kärkiratsastajiin kuuluva Malin Baryard.
Friends Arenan expopuoli sekä verryttelyaluetta (oik.).
Lauantai-iltana Tukholmassa oli halli myyty loppuun kolmessa kerroksessa, sunnuntaiaamuna oli myös suht täyttä.
Kun sitten vihdoin suuntasimme showhalliin sisälle, meinasi paatuneeltakin kyynikolta tulla ilonkyyneleet. Herramunjee minkä kokoinen paikka! Te, jotka ette tiedä millainen Friends Arena on niin se vastaa kooltaan noin kolmea (?) Hartwall Areenaa tai neljää jäähallia. Puolet siitä on itse ratsastukselle ja toinen puoli expolle. Ja sitä voi kutsua jo expoksi! Tässä taas näki heti ruotsalaisten ylikohteliaan luonteen, sillä messumyyjät olivat kaikki hymyileviä. Ei aina tarvitse helvetti hymyillä! Suomalaiselle tällaiset kanssakäymiset ovat todella vaikeita, lähtien liikkelle jo Tukholman liian kapeista kävelyväylistä. Katsekontaktia voi onneksi aina vältellä. Jokatapauksessa expossa oli niin paljon nähtävää, puhumattakaan Stallbacken* alueesta, ettei meidän sunnuntaipäivä olisi oikeasti riittänyt mihinkään. Ostosten tekeminen oli naurettavan halpaa ja tarjonta laajaa. Tarjouksia, aleja jne. Shoppaajan paratiisi! Yrittäjän näkökulmasta kuulin, että isompi ständi Tukholmassa (majoituksineen ja kuljetuksineen) tuli halvemmaksi, kuin pieni ständi Helsingissä – eikä tarvitse olla eristyksissä siinä neuvostotyyppisessä teltassa. 
 (*erillinen pikkuhalli, jossa oli mm. eri hevosrotuja näytillä, laukkasimulaattori, ruokakärryjä jne.) 
Kävi kristallinkirkkaasti selväksi, ettei jatkossa ole juuri mitään syytä viedä lippurahoja HIHS:iin. Korkeintaan sen paljon ylistetyn, maamme ainoan World Cup -luokan takia… Toki on muistettava, ettei SIHS ole varsinaisesti kilparatsastuksen päätapahtuma, vaan tosiaan enemmän show- ja kutsukilpailutyyppinen tapahtuma. Ja ruotsalaisilla on isompi halli käytössä ja kehittyneempi hevoskulttuuri ja plaa plaa… Siitäkin huolimatta nautin mieluummin horse show’ni virolaisena tai ruotsalaisena versiona. Miksen saisi? Teen ostoksenikin Lidlissä, joka on muuten saksalainen. Jostain syystä olen saanut leiman HIHS:in mollaajana, mikä ei sinällään pidä paikkaansa. HIHS on ollut ehkä suurin vaikuttava tekijä kasvuprosessinani vakavasti otettavaksi hevosihmiseksi – enemmänkin olen pettynyt siihen, mihin suuntaan koko tapahtumaa nyt viedään… Miten se on päästetty tähän pisteeseen? Kuten moni muukin, myös minä sain sähköpostiini tämän vuoden HIHS:in kävijätutkimuksen tulokset. Täytyy sanoa, että kovin hämmentävät tilastot ovat saaneet kasaan, verraten siihen, mitä ihmiset ovat puhuneet livenä tai keskustelupalstoilla. Muutama poiminta tutkimuksesta:
  • “Lipun hinta on edullinen/sopiva 41 % EOS 6 %” (missä maininta lopuista 53 %)
  • “Tunnelma hyvä 96 %”
  • “Horse Expo; kokonaisuus hyvä 77 %”

“Yksi mielensäpahoittajatäti tuskin voi muutosta tehdä.”

Onko oikeasti joku sitä mieltä, ettei Helsingin tapahtumaa ole tarvetta kehittää? Ettei tarvitse katsoa esimerkkiä Tukholman show’sta tai Tallinnan tunnelmasta? Että olemme tyytyväisiä tähän, vertaamatta mikä HIHS oli esim. 10 vuotta sitten? En usko. En myöskään jaksa uskoa, että loppupelissä HIHS:in rahallinen panostus olisi niin niukkaa, etenkään kun on tutustunut liiton vuosiraporttiin. Vuosittain 50 000 eurolla liiton lippuostoja on aika mukava summa. Missä on menty metsään? 

Haluaisin niin kovasti jatkossakin käydä Helsinki International Horse Show’ssa, mutta siitä on muodostunut “välttämätön pakko” minun päässäni. Joillekin se on varmasti ihan ok tapahtuma ja vuoden kohokohta (kuin on ollut myös minulle), eikä se ole minulta pois, jos joku siellä käy. Olen varmasti hirveä maanpetturi ravatessani naapurimaiden hevostapahtumissa, mutta se on aika silmiä avaavaa. Suosittelen muillekin. Kurjaa, jos joudumme täällä tyytymään siihen mitä on, koska tällä on mennään. Yksi mielensäpahoittajatäti tuskin voi muutosta tehdä, joten ei huolta. Eiköhän HIHS pysy ennallaan. Tästä taas teille lööppi hötönettiin. Mulle maksetaan, että kehun ruotsalaisia. Eikun mitä…

Sitäpaitsi, ruotsalaisilla on kameli!!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja RIDE! -lehden taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *