Luonnoton hevosmiestaito.

“Natural Horsemanship is a philosophy of working with horses based on the horse’s natural instincts and methods of communication, with the understanding that horses do not learn through fear or pain, but rather from pressure and the release of pressure.”

Aloitin ratsastusharrastuksen 90 -luvun alussa, jolloin kellään ei oikein ollut vielä(kään) aihetta hifistellä varusteiden tai muun puitteissa. Olen saanut ns. kasvatuksen perinteiseen englantilais-saksalaiseen tyyliin. Pintelit käärittiin tietyllä tavalla ja hevoset letitettiin tarkan ohjeistuksen mukaan. (Silti en osaa letittää ilman nasa-antenneja.) Kukaan ei kyseenalaistanut sen ajan tapoja. Hevosen käsittelystä en muista juuri mitään, mutta silloin talliratkaisut eivät olleet mitään kehuttavia.

2000 -luvun puolella meille tuli ensimmäiset omat hevoset. Äiti oli lukenut englanninkielisistä julkaisuista natural horsemanshipistä ja vei minutkin kursseille. Olihan se hienoa, kun ei tarvinnut mennä kouluun, vaan sai mennä ihan luvan kanssa oppimaan hevosista lisää! Ursula Turtiainen työsti hevosia pyöröaitauksessa ja silmäni aukesivat sille, miten hevoset reagoivat lajiominaiseen käyttäytymiseen. Hollantilainen Piet Nibbelink taas käytti kurssillaan neliöaitausta, mutta muuten vahvisti mielikuvaani horsemanshipistä. Intoa lisäsi se, että äiti osti minulle aidon naruriimun ja pääsin harjoittelemaan opittua Playssonin kanssa. Se oli kunnon startti hevosen omistamiseen! Viilettäminen pelkällä naruriimulla ja ohjilla pitkin peltoja ei ollut trendikästä, vaan hauskaa – hyvä, jos sai joskus filmikameralla kuvia. 😉

“Hevosten kanssa työskentely ei ole uskon asia.”

Viime vuosina erilaiset metodit ovat tehneet vahvaa esiinmarssia. Pakko myöntää, etteivät suinkaan aina niin positiivisessa valossa… Hevostapahtumien yhteydessä toteutetut demot ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle ja aiheuttaneet kritiikkiä. Välillä tuntuu, että ihmiset ovat aivan liian “hörhoilyn” vietävissä ja toinen osapuoli rikastuu. Kaikkea ei kannata uskoa, etenkään, jos niistä ei ole mitään tutkittua faktaa. Hevosten kanssa työskentely ei ole uskon asia. Jokainen toki saa rauhassa etsiä itselleen ja hevoselleen sopivia tapoja, mutta kannattaa silti muistaa realiteetit. Pelkällä porkkanan syötöllä ja narusta nykimisellä ei ehkä päästä haluttuun tulokseen…

Jokaisella on oma “raamattunsa”.

Ihailen westernin harrastajia. Vannoutuneena este- ja kouluratsastuksen kannattajana en niinkään välitä heidän lajeistaan, mutta käsittely on sitä, mitä hevosen kanssa kuuluisikin olla. Ravihevoset ovat myös selväpäisiä, suurimmaksi osaksi siksi, että niiden valmennus aloitetaan muita aiemmin. Mätämunia on tietty joka korissa, sitä ei voi kiistää. Tehdessäni ratsuttajan töitä, meillä kävi vuosien aikana yli 30 nuorta hevosta peruskoulutuksessa. Jostain syystä ihmiset käärivät varsansa pumpuliin ja ne kaivetaan sieltä vasta 5 -vuotiaana – jos silloinkaan. Monella nuorella ei ole mitään käsitystä liinassa juoksemisesta tai edes taluttamisesta. Hevosen työstäminen on hitaampaa, kun itsestään selvät asiat joudutaan tekemään ensin. Varsojen seisottaminen pihatoissa liian pitkää ei ole hyväksi.

Mihin on kadonnut maalaisjärki? Pilkkaamme mieluusti “kengittä, aivoitta, kuolaimetta” -henkisiä ihmisiä, mutta kuinka paljon siihen oikeastaan annetaan aihetta. Olen aina sanonut, että jokaisesta tyylisuunnasta saa jotain positiivista irti, kunhan se ei mene uskonnon puolelle. Joidenkin metodien edustajat ovat turhan aggressiivisia, eivätkä osaa suuttumukseltaan enää perustella mielipiteitään. Jos asiansa eteen on pakko raivostua, uskooko siihen silloin itsekään?

“Friendshippiä.”

Omistajat eivät ymmärrä hevostensa käyttäytymistä ja ongelmia syntyy silkasta väärinkäsityksestä. Milloin perinteisestä, luonnollisesta hevosmiestaidosta tuli luonnotonta? Olen pohtinut tätä asiaa jonkin aikaa, mutten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Tänään sain inspiraation tehdä postauksen valmiiksi luettuani aiheeseen jollainlailla liittyvän uutisen: Hevosille vaihtoehtohoitoja – neljä jouduttiin lopettamaan / Savon Sanomat 23.3.16. Saattaa olla liian provokatiivista sanoa, mutta voisiko “vaihtoehtohoidot” ja muut kikat olla vain selitys hoidon laiminlyönnille?

Hevoset eivät ole rakettitiedettä ja biokemiaa. Toteutti sitten mitä tahansa metodia, tärkeintä on, ettei mikään ole epäjohdonmukaista tai aiheuta kipua. On mahtava nähdä silloin tällöin niitä oikeita horsemanshippejä ihmisen ja hevosen välillä. Friendshippiä.

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja RIDE! -lehden taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *