Ratsastuksen selviytymisopas.

Ratsastuksen selviytymisopas.

Mukavuudenhalusta Maunon matkaan.

Tässä tultuani saunasta parantelemasta ”sotavammojani”, pohdin taas miksei mikään ole enää kivaa, mikä ennen on ollut… Tajusin, kuinka olen ratsastuksen suhteen kehittänyt niin fyysisiä, kuin henkisiäkin esteitä. Henkiset ovat nyt ihan uusi juttu. Olen aina innoissani aamulla suunnittelemassa, että tänään minä ratsastan. Kokeilen ainakin tai jumppaan hevosta vähän selästä käsin. Muut hoitakoon varsinaisen treenin. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun nousen autosta on kylmää ja kurjaa ja tulen toisiin ajatuksiin. Ihan viimeistään silloin, kun istun satulassa ja sattuu jo kymmeneen eri paikkaan halajan takaisin sohvalle nököttämään.

Myönnän olevani mukavuudenhaluinen, mutta se johtuu vain siitä, että tiedän mikä kipu iskee ratsastuksen aikana tai sen jälkeen. Ratsastus ei ole enää kivaa, koska sattuu. Ajatukset eivät kohtaa fyysisen suorituksen kanssa. Ypäjällä on sellainen tietty ilmapiiri hevosharrastajille, pieni kylällinen hevosihmisiä, joka motivoi silti yrittämään. Niinpä jokatapauksessa uhmasin fysiatrien ja osteopatian erikoislääkäreiden neuvoja ja kampesin taas satulaan.

Se oli virhe. Mauno oli eilen ollut hyppäämässä Jessen kanssa, joten tänään otin ns. jälkilöylyt vastaan. Alkuun ruuna säikkyi muka kaikkea, eikä jaksanut keskittyä mihinkään. Muutaman sätkyn katsoin ja sitten pyysin, että Alex auttaa mut pois selästä. Alex juoksutti Maunoa hetken ja sen jälkeen punkesin takaisin selkään. Hetken pyörittiin ympyrällä ja edelleen oli herralla vaikeuksia ottaa pyyntöjä vastaan. Tässä vaiheessa ei muuten enää kannata antaa periksi, joten hammasta purren jatkettiin. Lopulta Mauno tuli siihen tulokseen, että tämä treeni olikin ihan fine eikä nyt hypätä. Tehtiin vähän kolmikaarista ja pehmeää taivuttelua. Päästessäni alas, jalat olivat aivan tärinässä.

Turhauttaa ja rankasti… Mauno on ihana hevonen, eikä mitenkään paha tai vaikea. Fysiikka ei vaan riitä mihinkään. Moni selkävaivainen on sanonut, että heidän kohdallaan ratsastus auttaa. Välilevyvamma on jokaisella erilainen, mutta yleisesti ottaen aaltoliikettä. Ei voi tietää, onko hyvä hetki ratsastaa. Olen saanut helpotusta BackOnTrackin tukivyöstä. Se lämmittää ja tukee. Pitkään olin kokonaan ratsastamatta, silloin en tullut vyötä käyttäneeksi ollenkaan. Jatkuva lihasten pakkaaminen vyöhönkään ei ole hyväksi, jotta edes jotain työtä joutuvat tekemään. Toinen apuväline, jonka olen todennut toimivaksi on Humantoolin satulatuoli. Se nyt ei suoranaisesti liity ratsastamiseen, mutta koska teen paljon töitä tietokoneella, kipeytyy selkä, niska ja hartiat. Huomaamattomasti tulee samalla vahvistettua keskivartalon lihaksia.

Eli mitä opimme tästä? Oikean puolen raajat eivät toimi kunnolla, mutta oli se taas sen arvoista!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

7 thoughts on “Ratsastuksen selviytymisopas.

  1. Tiedän tunteen! Aina menee pari päivää kipujen kanssa kun satulaan nousee, mutta kyllä se on aina sen arvoista! Tai ainakin suurimmalta osalta..

    1. Mulla tosissaan se satula lisää sitä kipua, mutta jos meen ilman satulaa hevosella jolla on tasainen selkä istua, ei välttämättä kipua tule. On tämä outoa selkäsairauden kanssa 😉

    2. Mulla ei riitä enää fysiikka tasapainotella ilman satulaa, plus että meidän hevoset on ihan pommeja… 😀

  2. Ootko harkinnut lajin vaihtoa? Tervetuloa valjakkoajon maailmaan: selkä kiittää, lompakko ei. ; )

    1. Alunperin jo "vaihdoin" lajia, kun lopetin hyppäämisen ja siirryin pakosta kouluun. Ajaminen ei ole koskaan ollut mielekästä, jotain sunnuntaiköröttelyä voin silloin tällöin tehdä… 😉

  3. Ite oon ollu pois hevosen selästä jo vuoden (jos paria kertaa ei lasketa jollon oon ehkä vertin menny) kun pelko on et kipu tulee takasin. Ja yleensä selkä onkin kipee ratsastuksen jälkeen ja sit kun ratsastuksesta on tullu mulle jo kammo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *