Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja taas muita latteuksia.
 |
| Kuvan ratsukko ei liity juttuun, sillä ko. ratsastaja on jo ratsastuksen suhteen kaikin puolin menetetty tapaus. |
Niinkuin aina viikottain esitettävissä TV-ohjelmissa, on näin blogissakin hyvä kerrata kärkeen, mitä on tapahtunut. ”Previously on…” Oletettavasti olette jo tietoisia, että olen noin kymmenen vuoden ajan tehnyt erilaisia opetustöitä ja valmentajan hommia. Edelleen ajelen muutamana päivänä viikossa oppilaiden luokse. Ne kaikkein aktiivisimmat ratsastajat löytyvät kuitenkin meiltä kotitallilta, jonne on pesiytynyt tiivis porukka. Syystä tai toisesta olen jäävännyt itseni heidän opettamisestaan, enkä vaan kerta kaikkiaan mielelläni neuvo ketään täällä. Oikeat oppilaat poisluettuna. Parina esimerkkinä vaikkapa Alex, joka mieluusti vänkää vastaan tai esittää tyhmää tai Roosa, joka muuttuu niin teflonpannuksi, että pitäisi heittää kengällä. Jesse taas pitää itseään niin prona, että neuvoo muita senkin edestä. Näin ollen olen tullut siihen tulokseen, että ulkopuolinen valmentaja on ainoa oikea ratkaisu. Silloin ohjeet tulevat jostain, mistä voi tiedot hyväksyä. En tarkoita, etteikö minua arvostettaisi (?), mutta kun apua on tarjolla liian läheltä, se ei kelpaa.
Niinpä olemme tyytyväisenä ajelleet hevosten kanssa sinne tänne nauttimaan valmennuksesta sekä maneesin huolletusta pohjasta. Se ei vaan aina ole helppoa, koska kaikilla on omat aikataulunsa ja meidän vetoauto sanoo itsensä erittäin usein irti tehtävistään. Sain eräänä päivänä kuningasidean; meille hommataan nyt kotivalmentaja! Kaikki olivat innoissaan ja puhkuivat motivaatiota. Mutta hommataanko sittenkään? Aloin miettiä, että kenet voisin sitten pyytää… Asumme Lahden seudulla ja Häme sisältää tunnetusti pinta-alaltaan eniten hevosia = hevosihmisiä = valmentajia. No asiahan ei todellakaan ole niin. Ei täällä jumalauta ole kotivalmentajia enää tai jos on, niin ne ovat sellaisia, joita minä olen joskus valmentanut. Täydellinen noidankehä.
Voiko joku valaista, mihin kotivalmentajat ovat kadonneet? Ilmiselvästi olen itse sellainen kiertäessäni oppilaiden luona, mutta kuka tulisi meille? Vaatimustaso on tietysti kynnys, sillä ihan peruskauraa ei täällä kaivata. Yksinkertaista, tehokasta työskentelyä, joka antaisi ratsastajalle työkaluja hevosen ratsastettavuuteen. Sijanti on tyyliin ”viimeinen talo sen pimeän metsätien päässä” ja puitteisiin lasketaan pieni kenttä sekä sänkipelto. Ai niin, eikä saisi maksaa tsiljoonia. Kaikenlaista yrittäjää on käynyt vuosien aikana, mutta edelleen paras opetus on tullut sen vaivan päätteeksi, että kuskaa ratsukkonsa muualle.
Aloittaessani meidän Tessan kanssa treenaamisen v. 2004, meillä kävi joka viikko kotona kaksi valmentajaa. Toinen kouluun ja toinen esteisiin. Se oli silloin ihan normaalia, että kotona kävi valmentajia. Kerättiin talliporukka ja kaikki pääsi tunnille. Ulkopuolisissa valmennuksissa käytiin sitten, jos ja kun kehtasi. Onko nyt vaan sitten niin, että se ”nimi” ratkaisee? Vaaditaan valmentajalta ja ehkä itseltäänkin liikoja. Kuvitellaan ehkä itsestään liikoja. Ettei tavallinen kotivalmentaja voi auttaa. Vai olemmeko nykyään niin laatutietoisia, ettei se kotivalmentaja voi mitenkään korvata ”nimeä”? Sinänsä outoa pohtia tuollaisia kysymyksiä, sillä treeniajastamme varmasti 80-90 % käytämme kotikentällä tai -maneesissa. Se pienen osan olemme ”nimen” valmennuksissa. Tiedätte kuinka paljon esimerkiksi toistoja vaaditaan, että jokin taito tai liike opitaan. Sen lisäksi, että se 80-90 % mennään kotona, se mennään vielä yksin. Kun ratsastaa yksin, tulee sokeaksi virheille tai vaihtoehtoisesti ei enää kykene tekemään mitään älykästä.
Minkä ihmeen takia me emme sitten käytä kotivalmentajia? Ehkä heitä ei vaan ole enää. Katoava luonnonvara. Mietin tätä omalta kantiltani. Polttoaineiden hinnat ovat nousseet, eli jos lähden pitämään tuntia vaikkapa 60 km päähän, se maksaa minulle x summan. Se x summa pitää lisätä oppilaan tunnin hintaan sen opetuksen päälle. Jos vaikkapa yksityistunti on 50 euroa ja ratsastaja käy joka viikko tunnilla, se tekee jo 200 euroa kuussa. Hinta siis sisältää alv. ja matkakulut. Sehän ON helvetti soikoon paljon halvempaa kerätä rahaa jemmaan, työntää hevonen traileriin ja ajaa naapuritallille ”nimen” valmennukseen kerta tai kaksi kuussa. Syy ja seuraus. Hyödyn jokainen päättää itse.
Menee tunteisiin, kun törmää ratsastajien ilmoituksiin, jossa etsitään sitä kotivalmentajaa. ”Hinta max. 20-25 euroa.” Joo. Lasken kymmeneen. Nopealla laskutoimituksella voi selvittää, paljonko esimerkiksi alvin ja bensan jälkeen jää valmentajalle käteen. Sen verran, että voi viedä perheen pizzalle. Eihän kukaan halua tehdä kotivalmentajan töitä! Kun lähtee valmennusreissulle oppilaiden luo, siinä menee kevyesti koko päivä. Yhtä oppilasta ei ole järkevää sijoittaa omalle päivälleen. Laadukas opetus maksaa, oli se sitten siellä kotona tai naapuritallilla. Kun kulut nousevat, se heijastuu luonnollisesti hintoihin. Suoraan taskuun sujahtavat setelit ja puskaopettajan titteli on sitten asia erikseen.
Ehdotankin siis, että teemme nyt kotivalmentajille oman suojeluohjelman siihen Saimaan norppien ja kodittomien kissojen rinnalle. Suosi suomalaista ja kannata kotivalmentajia. Käyttämällä kotivalmentajia autamme tavallaan myös ratsastuskoululaisia, sillä hekin tarvitsevat laadukasta opetusta. Jos kukaan ei oikeasti opi opettamaan ratsastusta myös yksilövalmentamisena, on jokainen tunti jatkossakin ”possujunaa”. 😉 Minä jatkan etsimistä, jotta pelastan oman kotivalmentajan!
P.S. Blogini vaihtaa näköjään ulkoasua, joten malttakaa… Kiitos kuuluu Delilalle!
Allekirjoittanut
Todella hyvä postaus! Ihana kun kirjoitat niin rehellisesti ja turhaan kiertelemättä. Arvostan! 🙂
Meillä käy kotivalmentaja, mutta se ei maksa paljoa. Varsinainen valmentaja hän ei (tietääkseni?) ole, mutta on omaan taitotasooni nähden todella hyvä valinta valmentajaksi. Pitää myös meidän tallilla yksityistunteja ryhmille, joissa yleensä 13-vuotiaista ylöspäin on porukkaa. Joskus käyn yksin tunnilla, ja hinta on todella vähän siihen nähden, miten hyvää opetusta olen saanut ja miten olen päässyt eteenpäin. 🙂
Kiitos palautteesta! Usein saakin taitavan ratsastajan opettamaan kohtuullisella hinnalla. Silloin vaan täytyy tarkistaa, että löytyy myös pedagogisia taitoa. Ratsastustaidot ja opettamisen taito ei kulje aina käsi kädessä.
Ai Päijät-Hämeessä kotivalmentajat alkavat olla uhanalaisia? Ehkä he ovat siirtyneet Uudellemaalle, sillä täältä kotivalmentajia kyllä löytyy 😉 Ei vaiskaan. Omien havaintojeni pohjalta ehdottaisin, että moni entinen tai nykyinen kotivalmentaja on päivät ratsastuskouluopettajana ja sen ohella käy kotitalleilla valmentamassa. Löysin itselleni erinomaisen kotivalmentajan, jonka yksityistunnit tietysti maksoivat enemmän kuin ratsastuskoulutunti ryhmässä, mutta tuloksiakin kyllä tuli ihan eri tavalla: joka tunnin päätteeksi saatoin todeta, että olin oppinut jotain uutta ja vähintäänkin tekemään vanhan asian paremmin. Kotivalmentajien ongelmana vain taitaa olla tuo mainitsemasi tasapainottelu ajan, tulojen ja menojen ristitulessa: Tarvitset monta oppilasta, jotta työllä eläisi. Ajelu oppilaiden luokse vie aikaa, mikä on pois opettamisesta ja siten varsinaisesta tienaamisesta, ja auton syömät rahat nostavat hintoja, mutta asiakkaat haluaisivat opetuksen mahdollisimman halvalla. Päivät saa tosiaan kulumaan eikä tylsyys pääse iskemään, mutta saako sillä elätettyä itsensä pidemmän päälle.
Hyvä postaus tärkeästä aiheesta! 🙂
Näinhän se on! 🙂
Hheh, kyllä täältä Kuopion suunnalta ainakin löytyy hyviä valmentajia jotka käy myöskin kotosalla! Tosin hinnat menee matkakulujen takia yli 50€/h (2 ratsukkoa, yksityistunnit kalliimpia), mutta se on nieltävä.. 😀
Tuo onkin ihan käypä hinta valmennuksesta, mutta ongelmana vähän se, että kukaan ei oikein halua maksaa hyvästä(kään) opetuksesta…
Mun rakas kotivalmentaja, haastoin sut! http://kouluponi.blogspot.fi/2015/11/hevosen-omistaminen-kuvina.html
Oi kiitos, minäpä yritän ehtiä vastata haasteeseen! 🙂