”Kyllä minä niin mieleni pahoitin.”
Mistähän sitä aloittaisi. Alkuun tulee vähän paatosta, joten jos ette jaksa lukea ”lapsellista kitinää”, niin kannatta scrollata alemmas! 😉 Postaustaukoa on tullut jonkin verran, mutta eiköhän se tästä taas lähde nousuun… Kuten ehkä olette huomanneet, Playsson.netin portaali on nyt avattu! Se on vaatinut aikalailla suunnittelua ja toteutusta sekä meidän tiimiltä, että Davaksen porukalta. Lähdimme liikkeelle pienillä resursseilla, mutta ei lopputulos hullumpi ole! Sivusto vaatii vielä hiomista, jotta siitä saadaan mahdollismman selkeä ja helppokäyttöinen. Syöte uudistetaan pian, jotta tiimibloggaajien postaukset tulevat tehokkaasti esille.
Olemme saaneet kokoon hienon blogitiimin, joka tuli selkeästi ilmi myös tapaamisessamme Espoossa. Yhteistyökumppaneita on jo mukava määrä, osan kanssa hiotaan kuvioita ja takataskussa on muitakin suunnitelmia. Lisää ajatuksiani portaalista voitte lukea tervetulokirjeestä.
Mutta… Kuten hevosalaan valitettavan vahvasti kuuluu tämä loan heittäminen, sai portaalimmekin heti ”lämpimän” vastaanoton eräällä foorumilla. Sain hyvin selkeästi sen viestin, että portaali on kertakaikkisen kelvoton, enkä ole onnistunut surkean elämäni aikana tekemään mitään oikein (sarkasmi). Ymmärtäisin, jos kritiikki olisi perusteltua ja mielellään omalla nimellä kerrottua. Minulta meni kuitenkin ohi, miksi niin paatuneella vihalla käytiin sekä henkilökohtaisesti minun että yritykseni kimppuun. Meillä kaikilla on vapaus valita. Kenestäkään ei ole pakko pitää eikä esimerkiksi meidänkään palveluita tarvitse käyttää.
”Tosiasioiden kertominen ei ole mustamaalausta.” Näin kuului eräs kommentti. Totta, jos ne vain olisivat tosiasioita. On eri asia lukea blogien päivityksiä rivien välistä ja antaa omalla värityksellä varustettu lausuntonsa, kuin ottaa selvää asioista. Tästä saimmekin mehevän keskustelun aikaiseksi Facebookissa. Oikeuttaako julkiset sosiaalisen median tai blogin päivitykset siihen, että kirjoittajaa saa arvostella netin kirjoittelupalstoilla nimettömänä? Jos räikeästi kertoisi kaiken vaikkapa intiimistä kanssakäymisestä tai muusta älyvapaasta toiminnasta, niin voisin ehkä ymmärtää. Omasta mielestäni en ole juurikaan sen syvällisemmin blogissani mistään avautunut. Miksei nettikirjoittelua ja kiusaamista saada kuriin? Nykylainsäädännön mukaan nettikirjoittelulle ei voi oikein mitään. Pitää ylittää todella törkeästi herjauksen rajat, jotta asia viedään pidemmälle.
Miksi meitä kiinnostaa ruotia toisten elämää netissä? Ennenvanhaan juoruämmät hoitivat ne hommat kirkonmäellä. Vaikka joku kirjoittaakin blogia, en koe tarpeelliseksi käydä bloggaajan elämänkulkua missään läpi – varsinkaan foorumeilla. Vaikka olenkin kuulemma haukkunut muita bloggaajia ja portaaleja netissä, usein vielä nimettömänä… Siis mitä? Suosittelen kaikkia tutustumaan netikettiin ja lainsäädäntöön koskien nettikirjoittelua.
luku 24
8 pykälä
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
”Joka oikeudettomasti
1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville
esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.”
Mutta minullakin on vapaus valita. Henkisellä väkivallalla on monta muotoa ja se voidaan laskea myös liiketoiminnan häirinnäksi. Tyydynkö siis seuraamaan tätä sontaa, kuten olen vuosia tehnyt vai yritänkö puuttua siihen. Niinpä tein torstaina tutkintapyynnön poliisille nettikirjoittelusta, sillä minulla on useita keskusteluja tallessa. Yhteyttä on otettu myös Hevostalli.netin ylläpitoon. Katsotaan, mihin asia etenee… Kiitos kaikille minua tsempanneille!
Nyt mukavampiin aiheisiin. Olimme lauantaina 16.5. Hauhon Hevosaktiivien järjestämässä tapahtumassa. Meillä on pieni pöytä siellä, jossa jaoimme esitteitä ja järjestimme kilpailun, jossa piti tunnistaa hevosvaruste (joka sattui olemaan satulan vaihtokaari). Palkinnoksi voittajalle lähti HaloRider -kypärä. Shettistammamme Lotta oli nakitettu talutusponin rooliin, mutta toisin kävi… Ensimmäisen kierros meni hienosti ja kolikko kilahti kassaan. Sitten viereistä mäkeä pitkin vieri (kyllä!) pari lasta ja Lotta sai hirveän slaagin siitä. Ei päästänyt enää yhtään muksua lähellekään, vaan veti levadet. Niinpä poni oli pakko laittaa takaisin traileriin. Lotta pääsi kuitenkin vielä tositoimiin, sillä pari esiintyjää oli perunut tulonsa. Näin ollen saatiin kutsu vetää extempore -näytös, aiheeksi otettiin poniagility. Rakennettiin poikien kanssa pieni rata ja Roosa esitteli tehtäviä Lotan kanssa. Minä juonsin asiantuntevasti. 😀 Kaikki meni hyvin ja järjestäjätaholta tuli kiitosta jälkikäteen, että näytöstä oli kehuttu. Ei siis tullut ihan hukkareissu!
Torstaina kävimme Korpikylän Spring Tourin 1 -tason kilpailuissa. Alex ja Elmo kävivät testaamassa kisahermoja ensimmäisissä estekisoissa. Eihän se ihan putkeen mennyt… Reissusta voi lukea lisää Alexin postauksesta! Korpparin väki on tehnyt hienoa työtä nelipäiväisten kisojen järjestämisen suhteen! Puitteethan ovat siellä aivan loistavat, varsinkin uusi Café Prestigen terassikatsomo. Harmi, ettemme pääse nyt viikonloppuna seuraamaan isoja luokkia. Menemme nimittäin huomenna Alaspään ratsastuskeskukselle Hämeenlinnaan kisoihin. Siellä on 1 -tason yhdistetyt kilpailut, joihin Roosa osallistuu Akrolla. Heti aamusta ratsukot menevät kouluohjelman ja iltapäivällä hyppäävät. Yhteispisteet ratkaisevat sijoituksen. Meidän ratsukko menee B-merkin ja 80 cm luokan. Vähän jännittää, miten Akro jaksaa keskittyä molemmat suoritukset ja saako Roosa sen pysymään hanskassa… Kisat jatkuvat viikon kuluttua Liedossa, jossa pidetään Green Eventerin ja Kisamatkalla -bloggaajan kenttäkilpailuharjoitukset. Meidän tiimistä ei tosin ole kukaan siellä kisaamassa, vaan olen koulutuomarin roolissa. Uusi aluevaltaus sekin ja odotan sitä innolla!
Muuten onkin ollut aika lentoa paikasta toiseen. On ollut valmennusten pitoa, mutta lähinnä sähköposteihin ja puhelimeen vastailua. Paljon suunnitelmia. Meillä portaalin tiimin kanssa työ alla valmennusklinikka, josta tulossa lisätietoa pian! Olen vähän itsekin ratsastanut Elmolla kerran tai pari viikossa, sen verran mitä selkä tuntuu hyvältä. Sain tosiaan huhtikuun alussa fysiatrilta lähetteen fysioterapiaan ja lausunnon, jonka avulla pääsen ammatilliseen kuntoutukseen. Salaa haaveilen siitä, että selkä tulisi treenillä kuntoon ja voisin vielä ratsastaa enemmän. Olen huomannut, että satula vaikuttaa tosi paljon. Estesatulalla on paha ratsastaa. Jotenkin vaatii paljon lihasvoimaa keventää. Koulusatula tukee paremmin ja on miellyttävämpi olla.
Käykää osallistumassa IG -kuvakisaan, ohjeet täällä! Tässäpä tätä tähän hätään. Tällainen on tämän tarinan pahis. 😉 Palataan taas!
Allekirjoittanut
Tsemppiä, tiedän hyvin miten ikävää on saada omasta isosta työstä vain ikävää palautetta… Mutta kyllä se siitä rauhoittui ainakin omalla kohdallani kun tin huomioimatta 🙂
Kun osaisikin kasvattaa norsun nahan! 😉
Onnittelut vielä Roosalle, sehän meni hienosti! 🙂
Välitän eteepäin, kiitos! Olen kyllä ylpeä, niin vähän aikaa tehnyt ruunan kanssa vasta töitä.