Jumppaa pohjeavuille.

Jumppaa pohjeavuille.

Tuntisuunnitelma.


Nyt olemme toipuneet Horse Fair -viikonlopusta ja on aika jatkaa blogia muilla postauksilla! Osalla talleista kentät ovat sulaneet, joissain paikoissa ne ovat vielä jäässä. Meillä on kenttä mäessä ilman salaojituksia tai kankaita, mutta se on joka kevät sulanut nopeasti. Paitsi tänä vuonna… Lumi on ilmeisesti kovassa käytössä pakkaantunut niin, että se on kasaantunut jääksi. Hirveän hitaasti sulaa! Onneksi aurinko paistaa pitkin päivää, joten ehkä mekin saamme pian sulan kentän.

Olen pitänyt joitain tunteja tässä kaiken muun ohella. Tunnin teemana on ollut sisä- ja ulkopohkeiden jumppa sekä suora hevonen. Tätä harjoitusta on voinut tehdä käynnissä ja vähän ravissakin, vaikka kenttä olisikin ollut vähän huonompi. Aloitetaan sillä, että ratsastaja taas löytää itsensä oikein päin satulasta. Pitkä, painava jalka, oma peppu alla, pyöreä alaselkä ja hyvä yläryhti. Pää päälimmäisenä, hartian leveydellä olevat kannetut kädet. Kyynerkulma. Kun istunta on oikealla kohdalla, on hevosen käyntiäkin helpompi ratsastaa paremmaksi. Kun saa istuinluut satulaan ja painon satulan syvimpään kohtaan, saa hevonenkin takaosaansa alle ja käyntiaskelta pidemmäksi. Ratsukkoa voi alkuun pyytää tekemään isoja voltteja, jotta kaikkia tarvittavia apuja saadaan heräteltyä. Voltti on aina loistava tehtävä saada hevonen kuulolle; sisäpohje taivuttaa ja tekee minimaalista väistättämistä, sisäohja asettaa ja taivuttaa, ulkopohje kääntää ja tukee, ulko-ohja jarruttaa ja tukee.

Pituushalkaisijalla L-C tehdään aluksi muutama suoristus. Hevosen tulee pysyä linjalla ratsastajan pohkeiden välissä ja tasaisesti molemmilla ohjilla. Kannattaa ottaa päädystä kiintopiste ja pitää huoli, että kiintopiste pysyy suoraan hevosen korvien välissä. Jumppaa tehdään siis pohjeavuilla, myös ohjat ovat merkittävässä osassa. Jumpan periaatteena on saada avut selkeiksi ja hevonen reagoimaan nopeasti kummaltakin kyljeltä tuleviin apuihin. Keskeisenä harjoituksena on suoristus ja väistö.

Harjoitus aloitetaan L-C pituushalkaisijalta. (Oikeassa kierroksessa) Ensin hyvä suoristus linjalle, sitten vasemmalla ohjalla selkeä puolipidäte ja pieni asetus oikealle. Hevosta pyydetään tekemään mahdollisimman selkeät ristiaskeleet vasemmalle. Vasen ohja eli ulko-ohja jarruttaa ja voi johtaa kohti uraa. Ristiaskeleiden jälkeen vasen pohje pysäyttää väistön ja suoristaa hevosen uran mukaisesti. Kun väistö on saatu tehtyä, jatka hetken aikaa suoraan. Sitten tehdään uusi muutaman askeleen väistö taas vasemmalle ja suoristetaan uralle. Jos on paljon tilaa, voi tehdä vielä yhden setin.

Käynnissä harjoitus on vielä suhteellisen helppo, mutta ravissa toteutus voi kärsiä mikäli vauhtia tulee liikaa. Tehtävä kannattaa aloittaa sillä, että tekee taas suoristukset L-C linjalla ja ratsastaa muutaman hyvän hidastuksen puolipidätteiden avulla. Kun hevonen tietää mitä odottaa, on ristiaskelille lähteminen helpompaa. Pidä huoli, ettei hevonen ”juokse alta”. Silloin ristiaskeleet häviävät kovan vauhdin alle. Hevosen tulee odottaa suoristuksessa sivulle vieviä apuja ja kuunnella suoristavaa pohjetta. Mitä rauhallisemmin ja pidemmän matkan saa ratsastettua, sen parempi! Harjoituksen ideana on siis ”pompotella” hevosta sisäavuilta ulkoavuille mahdollisimman hyvässä tahdissa ja sujuvalla ratsastuksella. Tahdin tulee säilyä läpi harjoituksen ja pieni asetus riittää. Kieroon taivutettu hevonen ei toimi tässä tehtävässä!

Jos on osaavampi hevonen, voi harjoitusta kokeilla myös laukassa. Tähän vaaditaan se, että ravitehtävä on selkeästi onnistunut ilman, että tahti on rikkoutunut. Laukassa tahdin tulee pysyä yllä ja polkea hyvin. Ei liian lujaa laukkaa ja tasapainoinen harjoituslaukka. Ristiaskelien ei tarvitse olla kür -tasoisia – riittää, että hevonen väistää sisäpohjetta ja suoristuu ulkoavuista. Ja taitojen puitteissa väistön voi korvata laukkasululla.

Nyt vaan treenaamaan!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

7 thoughts on “Jumppaa pohjeavuille.

  1. Ratsastajan ei nimenomaan tule istua perseensä päällä, sillä tällöin istunta on vain istuinluiden päällä eikä istunta ole tasapainoinen. Istunnan tulisi olla istuinluiden ja häpyluun päällä – ei vain jomman kumman. Pelkästään istuinluilla istuessa paino on väkisinkin taaksepäin painottunut ja toisinpäin.

    1. Mille perustat tämän? Riippuu haetaanko enemmän klassista tyyliä, jolloin "roikutaan" sisäreisillä? Häpyluu itsessään ei kuulu missään muodossa istuntaan, sehän on ihan eri suunnassakin (häpykumpu). Istuinluita käytettäessä ei tarvitse valua tuoli-istuntaan. "Ratsastajan paino tulee jakautua molemmille istuinluille, jolloin häpyluu muodostaa kolmion kärjen." Tätäkö tarkoitat?

  2. Häpyluu ja häpykumpu eivät edes tarkoita samaa asiaa. Tarkoitan, että istuinluut ja häpyluu muodostavat kolmion, jonka päällä ratsastaja istuu. Eli kyllä, myös sanomasi virke pitää paikkaansa, muttei täysin tarkoittamallani tavalla.
    Valmennettaviesi istunnasta näkee järjestäen, et he nojaavat liian taakse, mikä on seurausta liian istuinluupainotteisesta istunnasta. Seurauksena on siis tuoli-istunta ja takakeno. Lieneekö sitten syynä heidän oma, vaiko kenties opettajan, taitamattomuus.

    1. Enpä ole tällaista huomannut kuin yhden tytön kohdalla, mutta samapa tuo. Näkemyksiä on erilaisia. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *