Joulu tulee, ota koppi.

Joulu tulee, ota koppi.

Joka siunatun vuosi…



Jos ette ole vielä huomanneet, olen harvinaisen kyyninen ihminen. Elän valittamisella ja pessimistisyydessä. Uskon vain pelikoneiden tuottamaan onneen (toki olen onnellinen). Joulu pilaa tämän asetelman joka vuosi. Silloin olisi vähän pakko olla kiitollinen ja rauhoittua vuoden kauneimpaan juhlaan. Jostain syystä mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen vieraantunut joulusta. Aikuisiällä joulut eivät ole olleet niin hohdokkaita enää. Tietty ostan aina lahjat, mutta emme ole pariin vuoteen sen ihmeellisemmin joulua viettänyt. Tänä vuonna jää meiltä kotoakin kuusi hankkimatta, porukat on kuitenkin sellaisen laittaneet olohuoneeseen. Pikkujoulujakaan ei pidetty, vaikka viime vuonnakin oli mahtava juhla tallilaisten kanssa!
Eniten v*tuttaa joululaulut, joita tuputetaan lokakuusta lähtien radiossa ja kaupoissa. Sitten jouluaaton jälkeen ne loppuvat kuin seinään. Sitten on nämä yleistyvät blogien joulukalenterit, jotka päättyvät joko siihen, että ideat katoavat matkalla tai että kysellään jo etukäteen niitä täytteitä. Harvassa on oikeasti hyvä kalenteri. Pakkoko niitä on tehdä, jos ei kykene toteuttamaan! Tästä syystä en itse ole minään vuonna sellaista väsännyt.
Lapsena joulu oli erilainen. Menimme isovanhempien luo, jonne muukin suku saapui. Sain leikkiä serkkuni Nanan kanssa, joka tuntui isosiskolta (minullahan ei sisaruksia ole). Lahjat tietysti pääasiana, samoin joululaulut ja ruoka. Lämpimin muisto on joltain vuodelta, kun tulimme sukulaistene luota kotiin ja kotona odotti vielä isän itsetekemä nukkekoti, jossa oli talli mukana karsinoineen. Automatkalla bongattiin joulupukkeja. Tallilaisten kanssa käytiin joulumaastossa ja esitettiin jouluevankeliumi. Playsson oli aasina. 😀 Ehkä myös koulun ”pakkokirkko” toi joulun tunnelmaa.
Kuitenkin aion nyt ryhdistäytyä. Vietämme tämän joulun Turussa Alexin isän luona. Se on ensimmäinen kerta, kun en ole jouluna kotona. Lähdemme aatonaattona ja palaamme joulupäivänä. Meidän jackrussell Sulo lähtee mukaan. Turku tuo jouluun uuden twistin. Haluan mennä seuraamaan joulurauhan julistusta paikan päältä. Joulurauhan julistus ja Lumiukko ovat olleet tiukasti jokavuotiset perinteet. Viime vuosina olemme myös viihtyneet ennen joulua Tallinnassa. Siellä on aivan erilainen joulun tuntu. Vaikkei vielä ole joulun tuntua, uskon, että se iskee viimeistään aattoaamuna!
Toivotan kaikille blogin lukijoille OIKEIN RAUHALLISTA JOULUA!
Meillä tulossa pari yllätystä joulun jälkeen, palataan niihin myöhemmin…

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *