Richard Whiten klinikka.

Richard Whiten klinikka.

Ypäjä 29.10.

Olin eilen Hevosopistolla suorittamassa II-tason lajivalmentajien kv-osuutta, eli seuraamassa Richard Whiten kouluvalmennusklinikkaa. En ole ennen hänen opetustaitoihinsa tutustunut, mutta Kyran kirjaa luen kuin mummot raamattua. Nopeasti kävi ilmi, että White on äärettömän karismaattinen herra ja keskittyy pitkälti samoihin asioihin, kuin mitä Kyra tuo esille. Kumpi sitten lienyt antanut vaikutteita kummalle… 😉 Valmennukset käytiin englannin kielellä.

Aluksi White katsoi jokaista ratsukkoa hetken, sanomatta tai korjaamatta mitään. Tämän jälkeen hän kehoitti ratsastajaa jatkamaan haluamassaan askellajissa ja alkoi ohjeistaa. Tarvittaessa ratsukko pysäytettiin ja korjattiin paikoillaan. Whiten ”tukipilarit” tulivat pian esille, ne olivat rytmi, istunta ja kädet. Nämä ainakin itse poimin annista. White kuvaili, että ratsastajan istuinluut ”aukeavat” sen verran, että ratsastaja voi ajatella niiden ja hevosen selän väliin suuren jousen, joka liikuttaa ratsastajaa ylös alas. Paino tulisi säilyttää satulassa selän takaosalla, käsien alapuolella. Ratsastajan tulisi istua kuin roikkuva marionettinukke, pää päälimmäisenä ryhdissä. Hän korjasi useasti ratsastajan ryhtiä, osa nojasi eteen, osa liikaa taakse. Ylävatsa eli pallean kohta sai tulla ylös eteen. Liike suuntautuu ylös, ei läpi löysän kropan.

White sanoi, että jos jalkaa painaa liikaa alas, jalka jäykistyy. Jalan pitäisi roikkua hevosen kyljissä, hevosen ympärillä. Jalka tulisi myös ”kantaa” lonkan kohdalta, pienessä V-muodossa. Vähän väliä White korosti rytmiä, joka saattoi ratsukoilta aina hävitä suunnan muutoksissa tai siirtymisissä. Kädet tulisi siirtää poispäin olkapäistä ja toisin päin. Tämän ymmärsin ns. joustavalla, mutta tasaisella tuntumalla. Puolipidäte on rytmin ja tasapainon säilyttämistä varten,, White sanoi, ettei puolipidäte ole ”ihmeellisyys”, vain ohja- ja pohjeapujen jatke. Tasapainotus tapahtuu siis ulko-ohjasta. Erään ratsastajan tuli pitää kiinni jalustinhihnan loppupätkästä ulkokädellään, jolloin tuntuma säilyi tasaisena. Sisäohjalla oli sallittavaa herätellä, kunhan toinen ohja oli aina tukena.

Kun ratsastaja joustaa istunnallaan, säkä tulee ylös, jolloin myös alleastuminn paranee. White painotti lisäksi, että jokaisen askeleen tulisi olla kuin siirtymä. ”Riding into trot.” Oli kyllä todella avartavaa ja kiinnostavaa! Tuli hyvä mieli, kun ymmärsi, että on itsekin jo pitkään omaa opetusuraansa neuvonut juuri niitä avainasioita! Richard White on seuraavan kerran Ypäjällä joulukuun alussa.

Pahoittelen huonolaatuisia kuvia!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *