Sitä elää ja hengittää hevosia, mutta mitä käy kun happi häviää?
Miten saa henkeä, kun kaikki mitä siihen tarvitaan hiipuu pois? Blogissa taitaa edelleen vaikuttaa alakuloinen sävy, mutta on vaikea löytää mitään suurta riemuittavaa tässä vaiheessa. Olen ollut jo pidempään ratsastamatta. Oikeastaan en koko viime talvenakaan treenannut sen enempää enkä kevään jälkeen juuri ratsastanut muutenkaan. Suurin osa ratsastamattomuudesta on johtunut selkä- ja vatsakivuista sekä niiden tuomista motivaatio-ongelmista. En ole aina itsekään sisäistänyt, miksi motivaatiossa on ollut niin suuria katkoja, mutta uskon, että kivun pelkääminen alitajuntaisesti on vaikuttanut siihen. Kun pelkää kipua, ei enää pysty tekemään selässä oikeita asioita eikä vaikuttamaan hevoseen oikein. Akro kun ei ole ollut helppo hevonen, joten sitä on tuudittautunut helppoon ”läpiratsastukseen”.
Kevät-kesällä myin suurimman osan hevosista pois ja nyt kun Akrokin on Ypäjällä, ei ole oikein mitään kanavaa hevostella. Meillä on vielä yhdeksän hevosta kotona, joista vain Tessa ja shettikset on sillä tavalla minun. Tessalla on vuokraaja ja nyt etsitään sille kakkosvuokraajaakin. Jotenkin tuntuu, että on aika pitää jollain tavalla taukoa hevosista tiiviissä muodossa. Ehkä on aika keksiä jotain muuta. Selkävamma on vienyt työkyvyn harjoittaa hevosalan yrittäjän työtä ja sen takia laitan tämän kuun aikana toiminimen lepoon. Voin tehdä vielä satunnaisia valmennustunteja ym. mutta koitan päästä hankkimaan uuden ammatin.
Olen nyt 27 -vuotias ja aloitin ratsastuksen vajaa 4 vuotiaana. Tähän menessä hevosteluvuosia on kertynyt muodossa jos toisessa 23 vuotta. Se on nuorelle ihmiselle jo aika hyvä työura. Nuoren ihmisen on vaikea saada arvostusta ylipäätään missään, mutta kun on vielä hevosalasta kyse se on kaksin verran vaikeampaa. ”Helppo” luonteeni ei tee siitä senkään vertaa iisimpää. 😀 Jotenkin sitä on jaksanut silti tehdä tätä työtä, sillä kaikki ne oppilaat ja ratsastetut hevoset ovat antaneet paljon onnistumisen tunteita. Oikeat ihmiset arvostavat oikeaa työtä ja tulosta, ilman että on antaa suuria puitteita, kisatuloksia ja kuuta taivaalta. Kun kroppa ei kestä, ei kestä pääkään. Siksi olen vähentänyt oppilaiden ja tuntien määrääkin. Ehkä ihmisellä on tietty määrä motivaatiota käytettäväksi. Sain ensimmäisen oman ponin yläasteikäisenä ja olen viettänyt kaiken aikani tallilla. Teini-ikä oli helppo, en vihannut vanhempiani, ryypännyt tai rellestänyt. Äiti pelasi korttinsa hyvin, mieluummin osti poneja ja sanoi, että ainakin tietää missä olen. 😉 Olen siitä kovin kiitollinen vanhemmilleni. Oman motivaationi olen käyttänyt täysillä tähän päivään asti. Tuli käytyä kilpailuissa yhdellä tai kahdella hevosella miltei joka viikonloppu. Ratsastin 14-15 vuotiaana viisikin hevosta päivässä. Olin talleilla töissä, opetin, valmensin, ratsastin. Elämässä ei ole ollut muuta kuin hevosia. Nyt pitäisi löytää uutta voimaa motivaatiopatteriin!
Haen opiskelemaan merkonomiksi ja sitä kautta kaupan alalle. Pidemmästä yrittäjyydestä ja asiakaspalveluhenkisyydestä on varmasti apua opiskeluissa. Kirjoittaminen kiinnostaa ja olisikin kiva saada mahdollisesti työtä sen parista. Lisäksi olen innostunut tästä mallitouhusta. Olin tiistaina allekirjoittamassa mallitoimiston sopimuksen ja ekoissa kuvissa. Vähän mietityttää, että kehitynkö niin nopeasti ilmaisussa, että voisin pian saada keikkojakin. Ammattikuvaaja Wilma Hurskaisen kanssa ollaan tehty jo parit sessiot, alkavalla viikolla lisää.
En ole hylkäämässä hevosia tai hevosurheilua. Jotain ovia vain pitää sulkea, jotta voi avata uusia. Eikö se niin mene. Minulla on vielä muutamia spesiaaleja valmennettavia, joiden kanssa jatketaan töitä. Muuten pysyttelen ns. teoriapuolella eli henkisenä tukena ja kirjoittamisen parissa. Mietin jo jonkin aikaa, että lopetan blogin, mutta olen vaivalla tätä tehnyt ja kasvattanut. Täällä on paljon asiaa ja muistoja. Ja lukijoitakin on tullut, eli muitakin taitaa kiinnostaa. Vaikka olenkin lopettanut yrittäjänä toimimisen, se ei tarkoita sitä, että olen luovuttanut. Tiedän, että useat toivovat sitä. 😉 Täytyy vain pitää taukoa ja kehittää uusia asioita!
Loppuun vielä pieni miete; mihin suuntaan kehittäisin blogiani?
Allekirjoittanut
