Ratsastajan reaktiokyky.

“Oho eiku.”


Näen sen jo hyvän matkan päästä. Helpon luokan esteratsukko etenee radalla. Sinne on sijoitettu yksi hieman erikoisempi este, ei niin paljoa normaalista poikkeava etteikö sitä selvittäisi. Virhesilmäni ehtii huomata tilanteen ja siinä vaiheessa ratsukko tekee jo simppelin kiellon. Mikä meni pieleen?

Ratsastus on taitolaji ja siihen sisältyy monia eri taito-ominaisuuksia. Yhtenä tärkeimmistä pidän reaktiokykyä ja ennakointia. Kykyä (tai taitoa) lukea hevosta ja toimia ajoissa. Henkilökohtaisella tasolla olen sitä mieltä, että suurin osa satulasta suistumisista ja tippumisista johtuu siitä, että ratsastaja on hidas tai huono reagoimaan. Nämä voitaisiin ennalta ehkäistä sillä, että ratsastajat kehittäisivät omaa ennakointikykyään. Kätevintä on, että ratsastaa hyvässä opetuksessa erilaisilla hevosilla. Ennakoinnin ja reaktion kautta tulee myös taito lukea hevosta.

Reaktiokyvyllä tarkoitetaan sitä, että ratsastaja kykenisi reagoimaan hevosesta tuleviin signaaleihin lähes automaattisesti liikeratoja ja voimakäyttöä muuntelemalla. Tähän liittyy vahvasti myös ennakointi. Ratsastajan tulee pystyä ennakoimaan tarvittava apujen käyttö seuraavissa askeleissa. Huippusuoritus perustuu usein myös hyvään ennakointikykyyn. Hyvä ratsastaja osaa lukea hevostaan niin, että voi korjata tilanteen jo ennenkuin mitään on tapahtunut. Miten sitten ratsastaja kehittää itseään parhaiten näissä asioissa?

Kolme tärkeää pointtia. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, ensimmäinen on valmentajan tuki. Kunnollisessa opetuksessa valmentaja/opettaja auttaa ratsastajaa harjoittamaan reaktiokykyään. Se on myös turvallisuusseikka. Jos valmentaja ei itse näe virhesilmällään tilanteita ja ehdi neuvoa ratsastajaa, voi tuloksena olla putoaminen ja pahimmassa tapauksessa loukkaantuminen. Toisena tulee hevoset. Pitää ratsastaa paljon ja eri tyyppisillä hevosilla. Ratsastuskouluissa opettajan vastuulla on valita jokaiselle ratsastajalle sopiva hevonen. Vaativa ja hankala hevonen ovat kaksi eri asiaa. Vaativuuskerroin ei saa tulla kenellekään yllätyksenä, vaan ratsastettavienkin hevosten tulee vaikeutua taso kerrallaan. Aina ei siis kannata mennä sillä kivoimmalla lempiponilla, jos mielii edistyä! Kolmantena vaikuttavat tehtävät harjoitukset.

Ennakointia ja reaktionopeutta voi harjoituttaa niin esteillä, kuin koulussakin. Koulupuolella ihan ykkösenä ovat tietenkin siirtymiset. Kun ratsastetaan siirtymiä askellajien sisällä, kehittää niin omaa kuin hevosenkin herkkyyttä. Lyhyen välin siirtymisillä oppii nopeaksi valmisteluiden kanssa ja mitä nopeammin saa hevosen valmiiksi, sitä täsmällisempiä siirtymät ovat. Myös muita reaktioharjoituksia pystyy kehittämään, jos on mielikuvitusta! Kouluradalla kuitenkin reagointi ja täsmällisyys ovat tärkeitä. Estepuolella valmentajat teettävät reaktiotehtäviä välien ratsastuksilla, esim. suhteutetut, sarjat, innarit, jumpat ja niin edes päin. Radalle asetetut esteet täytteillä lisäävät myös haastavuutta. Jos voi karkeasti yleistää, esteratsastuksessa ennakoinnin tärkeyttä ei voi tarpeeksi alleviivata. Mikäli ratsastaja ei ole enää kartalla, voi rata mennä metsään hyvinkin nopeasti. Sama koskee nuorten hevosten ratsastajia. Sisäänratsastettava 3-4 vuotias hevonen kun voi singahtaa suuntaan, jos toiseenkin. Silloin tulee olla hököllä ja ennakoida tilanteet niin, ettei hevonen päädy epävarmaksi.

Oheisliikuntana kannattaa ratsastajan harrastaa kuitenkin erilaisia pallopelejä; lentopalloa, sählyä ja muita nopeaa ratkaisukykyä vaativia lajeja. Ylipäätään ratsastuksen tukena olisi hyvä harrastaa edes jonkin verran tukevia urheilumuotoja.

Tekstin tukena käytetty SRL:n Ratsastuksen lajianalyysiä.

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Riders Magazinen taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Only registered users can comment.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *