Täysihoito, puolihoito, kimppatalli, itsehoito… Harrasta siinä sitten laadukkaasti!
Päivän puheenaihe täällä päin on viime aikoina ollut tallien karsinavuokrat sekä niiden hinta-laatusuhde. Mikä siis on fiksuin systeemi sille omalle mussukalle? Talliyrittäjänä minulla on oma kantani, mutta historiasta löytyy kokemusta jos minkälaisilta talleilta… Joten tarjoan teille nyt henkilökohtaisen analyysini markkinoiden tarjonnasta! Halusittepa tai ette. 😉
TÄYSIHOITOTALLI
Varmaan se helpoin ratkaisu hevosenomistajan kannalta! Täysihoitopalveluita tarjoavia talleja löytyy pilvin pimein ja hintahaitari on aika laaja. Meidän seudulla keskiverto täyshoitopaikka maksaa n. 300 eurosta ylöspäin. Siinä sitten tietysti liikettä puitteiden sekä sijainnin suhteen ja tallin pitäjän/työntekijän tulisi olla ammattitaitoinen. Sitten kun tallivuokra on lähemmäs 400 euroa ja ainoa ”myyntivaltti” on hyvät maastot, kannattaa miettiä onko halukas maastomönkijä vai tavoitteellisempi kuski. Sama koskee näitä ns. luksustalleja, joissa vuokra 500-800 euroa / kk ja viikonloppuisin, pyhäpäivinä ja tyyliin myös arki-iltoina siivoat itse karsinan sekä tarhat. Öö, siis mistä siinä sitten maksetaan? Tietty, jos kävelytyskone ja maneesin geopat -pohja on suurimmat toiveet, niin go ahead… Katsotaan kauanko lapat paskaa -20 asteen pakkasessa.
Täysihoitotallin plussat: helppous, jää aikaa muuhun elämään, hevonen ei kuole, jos olet kipeänä, tulet ”valmiiseen pöytään”, voit olla vähän noviisimpi hevosenomistaja > hevonen (toivottavasti) edelleen elossa, voit mennä lomalle pidemmällekin, ei sen suurempaa vastuuta, saat valittaa kaikesta ja syyttää tallinpitäjää tai työntekijöitä, jos jokin ei miellytä. Ja miinukset: oma hevonen saattaa jäädä etäiseksi, et ole ihan perillä sen rutiineista tms., joudut sopeutumaan tallin sääntöihin ja tapoihin, joudut tulemaan toimeen sen v*ttumaisen tallinpitäjän ja muiden ryttynaamatätien kanssa (mutta hei – saa halutessaan riidellä!), hevonen voi ”unohtua” tallin perukoille, köyhdyt.
PUOLIHOITOTALLI
Voiko joku kertoa miten tämä käytännössä toimii? Teoriassa voisin kuvitella, että tässä järjestelmässä maksetaan esim. karsinasta, rehuista ja osittaisesta hoidosta, mutta siivous, tarhaus ym. hoidetaan itse. Onko muuten ratsastuskouluilla tällainen systeemi? Onnistuu varmasti sellaisilta ihmisiltä, joilla on säännölliset työajat eli ei vuorotyötä. Joo, tästä en päde enempää ennenkuin tiedän, miten homma sujuu… Plussat: Edullisuus, samat puitteet, läheisempää toimintaa hevosen kanssa, yhteishenki, tietty vapaus olla poiskin tallilta. Miinukset: Ärsyttävän rasittavaa, luottamuspula, vastuu, köyhdyt silti.
ITSEHOITOTALLI
Olin useamman vuoden tällaisella tallilla ponieni kanssa – EI ENÄÄ IKINÄ!! Kuvitelkaa suht moderni ja toimiva 40-paikkainen talli hienoine puitteineen, johon kerääntyy kaikki enemmän tai vähemmän kummalliset ihmiset (kuten minä), vainoharhaiset ja riidanhaastajat. Ai ettien että, sitä yhteiselon riemua! Siellä piilotettiin naapurinkarsinaan lantaa ja syytettiin muita, tapeltiin tarhoista, puututtiin henkilökohtaisiin asioihin, varasteltiin sekä sokerina pohjalla – ponini olivat yöllä siirtyneet laitumineen (keppeineen, lankoineen päivineen) toiseen päähän lääniä! WTF?? Lisäksi ihmisten aikataulut eivät toimi. Toiset ruokkivat klo 20.00 ja toiset menevätkin ratsastamaan klo 22.00. Yhteistyötä vaaditaan, jotta saadaan sovittua yhteiset ruokinta-ajat, ainakin parin tunnin heitolla. Itsehoitotallien hinnat lähtee aika pohjilta, noin 100-150 eurosta ylös, mutta rahaa syö sitten mahdollisten rehujen, kuivikkeiden ym. hankita.
Plussat: Vastaat itse omista hevosistasi ja toimistasi, tunnet hevostesi tavat, tiedät mitä hevosesi syö ja kuinka paljon, halpaa kuin saippua, yleensä hyvät puitteet, toimivalla porukalla onnistuu. Miinukset: Henkilökemiat eivät kohtaa > riitoja, rehujen ym. hankinnan vaikeus, suuri vastuu, kuka hoitaa puitteiden huollon?
Itsehoitotallin ja kimppatallin ero taitaa olla lähinnä siinä, että kimppatallilla tehdään sovitut tallivuorot, joiden mukaan mennään. Rehut, kuivikkeet jne. hankitaan yhdessä, samoin puitteiden huolto, lantalan tyhjennys… Ruokinta-ajat ja ratsastuskentän käyttö on ennalta määriteltyjä, joten kaikki pelaavat samaan pussiin. Hinta silti edullinen, mutta homman pitäisi toimia itsehoitotallia paremmin.
OMA TALLI
Yhä useammalla on nykyään on oma talli pihassaan, joko pieni parin hevosen tai sitten isompi, jopa yritystoimintaa tarjoava. Omassa tallissa on se etu, että saa itse päättää pitkältikin kaikesta. Meillä hevoset siirtyivät omaan talliin v. 2005, jolloin ostimme tämän Hämeenkosken paikan. Yritystoiminta alkoi vuonna 2008, ollessani 21-vuotias. Voi toimia omien oppiensa ja tapojensa mukaan, valitettavasti vaan niin hyvässä kuin pahassakin… Kun hevoset ovat kotona, pystyy seuramaan niiden eloa ja terveyttä paljon intensiivisemmin. Jos tarjoaa itse tallipaikkoja tai ratsastustunteja, pitää olla paneutunut asiaan huolella! Ammattitaito ja etenkin alaan liittyvät tutkinnot ovat plussaa eikä rahastusta saa harrastaa pimeänä. Pitää siis olla vaikkapa toiminimi. Näitä ns. harmaan talouden talleja kun löytyy vähän sieltä täältä… Asiakaspalvelu on myös oma osaamisalueensa, johon kaikki eivät kykene ja sitäkin täytyy opetella! Minäkin olen oppinut kantapään kautta.
Tästä päästäänkin sitten kotitallin plussiin: vapaa tekemään mitä haluaa ja milloin haluaa, vastaa itse hevostensa hoidosta, ruokinnasta jne., voi totettaa omaa osaamistaan ja ideoitaan, päättää rehuista, kuivikkeista jne., mahdollisuudet luoda mahtava talliyhteistö ja -ilmapiiri, tulee leipä pöytään siltä alalta mistä nauttii ja miinukset: 24/7/365 kiinni tallissaan, kaikki hoidettava suurinpiirtein itse, apua saa vaihtelevasti, SUURI vastuu, rehujen ym. hankinta, talliyrityksenä toimiessasi olet = tuotteesi, mahdollisesti vieraita ihmisiä pyörii nurkissa, voi syyttää vain itseään, köyhdyt entistä enemmän ja uskomattoman helposti! 😉
Mielenkiinnosta haluaisin kuulla teidän kokemuksianne erilaisista tallimuodoista! Mikä on ollut toimiva ratkaisu ja mikä vähiten? Oletteko törmänneet outoihin tallisääntöihin tai -tapohin? Mielelläni vastaan ja kerron myös omia kokemuksiani! 🙂
Allekirjoittanut
Omat hevoset on aikoinaan ollut kanssa jos jonkinlaisissa paikoissa. Ensimmäinen hevoseni asui meillä kotona, hoidin jo 10-vuotiaasta lähtien hevosen itse. Vanhemmat joutuiva tietenkin tekemään kaikki rahalliset hankinnat, mutta työt piti hoitaa itse. Mikä oli tavallaan hyvä ja tavallaan huono, kyllä se into niin nuorena välillä lopahti ihan vain sen yhden hevosen paskaakin lapatessa.
Toinen hevoseni oli ensin Ypäjällä ravitallilla, jossa lyhensin tallivuokraa tekemällä pari kertaa kuussa tallihommat. Ihan jees niin kauan, kunnes tuli nokan koputusta vähän joka asiasta, ihan heinien jakotyylistä siihen, kuinka kauan mukamas meni karsinoiden siivoukseen. Sitten hevonen muutti kimppatalliin, jossa jokainen hoiti itse oman hevosensa karsinoiden siivouksesta ja tarhauksesta lähtien. Tämäkin toimi alkuun, mutta sitten alkoi se rumba kun muut halusivat aina ottaa eri aikaan hevosensa sisälle kuin toiset ja siinä sitten saatiin korjailla useampaankin kertaan aitalankoja, kun aina jonkun hevonen jäi yksinään pihalle, kun olisihan se olut hirveä vaiva ottaa se yksi sisään tai vaikka soittaa sen omistajalle, että muut tulee sisälle nyt. Sitten sain tallipaikan tallilta, jossa olin töissä itse, todella toimiva ratkaisu pitää omaa hevostaan täysihoitotallilla, jossa itse on töissä. Itse ainakin tykkäsin kovasti, koska haluan kuulua hevosen elämään muutenkin, kuin vain käydä ratsastamassa. Sama hevonen muutti vielä mukanani Hämeenlinnaan täysihoitotallille, joka oli ihan ok, niin kauan kuin tallihenki pysyi hyvänä, jota se ei ollut kovinkaan kauaa.
Nyttemmin kun Danny asuu pienessä kolmen hevosen talliss, jossa itse teen aamutallihommat kaksi kertaa viikossa, on homma toiminut aiva loistavasti! Ehkä paras ratkaisu ikinä. Pienellä parin hevosen tallilla saa rauhassa touhuta ilman muiden kyräilyjä ja kun tallin omistaja on huipputyyppi, jonka kanssa voi viettää aikaa tallin ulkopuolellakin, on järjestely mitä maininoin! Pikkutallin etuja on nimenomaan rauhallisuus, hevosetkin ovat tyytyväisiä ylimääräisen hälinän puuttuessa ja on mukava harrastaa, kun saa itse valita, että haluaako mennä yksinään ja rauhassa, mutta halutessan saa myös esim. maastoseuraa. Ja kun kaikki tallilla kävijät ovat maalaisjärjen omaavia jalat maassa-tyyppejä, on kaikilla mukavaa!
Mun hevonen oli ensin omassa pihassa ja sitten puolihoidolla. Tai varsinaisesti taisi kyllä olla täysihoito, siivosin vain karsinat vkl ja siinä se sekä senkin olisi saanut kympillä siivotuksi toisen toimesta.
Tähän vois selittää hirveät liibalaabat mutta saattaisin myöhästyä tallista joten lyhennelmä:
Omassa pihassa oli parasta se kun sai vaihtelevasti mennä ratsastamaan. Tosi voi toisellakin tallilla, mutta ite asuin niin pusikossa että ei olis mahdollista ollut liikkumisen kannalla. Miinusta meidän tilanteessa oli se kun ei kaveria hevoselle löytynyt niin piti sitten siirtyä toiselle tallille.
Täysihoitotallissa oli taas kätevää juuri se että ei niin tarttenu stressata että kerkeekö antaa ruoat sun muut. Mä taa olin kokoajan niin epäilevä että saako hevoseni ruokaa..
Tää oli tosi hyvä 😀
Kiitos kommenteista!