Tallihenki ja yhteistyö.

Tallihenki ja yhteistyö.

”Jokaiseen koriin mahtuu muutamia mätiä omenoita.”

Tallin ilmapiiri puhuttaa usein. Millainen on hyvä tallihenki ja miten sitä saa kohotettua? Varsinkin isommat ratsastuskoulut ja täysihoitotallit ovat ihmisten sekametelisoppa, jonne mahtuu luonteenpiirteitä laidasta laitaan. Löytyy perusmallit; räpätäti (joka puhuu taukoamatta), kaikesta valittaja sekä hiljainen huomaamaton. Onneksi meitä ihmisiä on erilaisia, eikä kaikista tarvitse pitää, mutta miten tulla toimeen paikassa, joka on kaikkien yhteisen harrastuksen kotisija? Ei siellä aina tulekaan toimeen. Jos olet joskus ollut isolla tallilla ratsastajana, töissä tai asiakkaana, olet varmasti joutunut tuon tuosta nujakoihin. Aikoinaan kun minulla oli ponit isolla itsehoitotallilla (ehkä se pahin toimintamalli!) oli yön aikana shettikset siirtyneet laitumineen päivineen toiselle puolelle peltoa… ”Joku” oli käynyt aitauksen siirtämässä muualla omiensa tieltä. Thanks a lot. Kerrankin syntyi hirveä haloo, kun yksi täti oli kuulemma heittänyt toisen tädin karsinaan lantaa… Joo-o.

Tallin porukka huutosakkikisassa Tampereen Hevosmessuilla 2012.

Olen vähän sitä mieltä, että jokaiselle tallille hakeutuu samankaltaisia ihmisiä. Niin hyvässä kuin pahassakin. Joskus porukkaan eksyy joku, joka ei pysy menossa mukana tai on vastarannan kiiski. He lähtevät omia aikojaan muualle. Pienillä talleilla toiminta on suhteessa henkilökohtaisempaa, ratsastajille hevoset ovat kuin omia ja ihmissuhteet tiivimmässä, kun väkeä vähemmän. Se on positiivista, mutta aika-ajoin negatiivistakin. Työntekijöiden tai oppilaiden kanssa ei saisi olla liian sydänystäviä, ”erossa” tilanne käy hankalaksi. Usein ”kostokin” tulee minulle henkilökohtaisena. Sana sanaa vastaan. On sitä kuulkaa vaikka mitä juttuja kuullut kylällä… 😉

Kun miettii tarkemmin eri talleja ja niiden väkeä, huomaa kummasti yhteläisyyksiä heidän välillään… Faktahan on, että samanlaisen huumorintajun ja luonteen omaavat ihmiset hakeutuvat yhteen. Myös hevosalalla. Näin on varmasti käynyt meillekin! Usein olen kehunut tallimme porukkaa enkä oikeasti turhaan! Täällä on vahva ”me” -henki, jota pitäisikin pitää yllä. Joskus ”me” -henki voi ulkopuolisista tuntua liioiteltulta ja jopa koppavuudelta, mutta näin se vain on. Me viihdymme tässä porukassa! Hauska pikkuseikka on myös se, että tallimme aikuisista ratsastajista valehtelematta noin 80 % on hoito- tai hoiva-alalla töissä. Siis sairaanhoitajia, lähihoitajia, sosiaalisessa työssä olevia… Kai siinä ja tässä työssä vaaditaan samoja piirteitä; niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tallillamme on kiusaamisen suhteen nollatoleranssi, vaikka vitsillä kaikkea puhutaankin. Harvoinhan tytöt uskaltaa suutaan avata, jos jotain on. Niinpä on pakko pitää silmät ja korvat auki, puuttua heti, mikäli ongelmia ilmenee. Kärhämät vaan nykyään tapahtuu (jos tapahtuu) viesteillä ja Facebookissa… Kun riitapukarit poistetaan talliympäristöstä lopullisesti, tilanne helpottuu. Muutenkin olen yrittänyt panostaa lasten ja nuorten valmennus- sekä kilpailutoimintaan. Haluan, että nuorilla on se oma juttu, oma laji, johon keskittyä. Siksi tarjoan mielelläni hevosia lupaavien ja innokaiden ratsastajien käyttöön. Monella ei todellakaan ole varaa tai mahdollisuutta omaan hevoseen, näin sen voi kuitenkin kokea ja päästä eteenpäin. Jos vain luonne ja motivaatio kestää.

Kuten joskus mainittu, olen siitä hyvässä tilanteessa, että voin valita omat asiakkaani. Karski ajatus, mutta ei ole pakko opettaa niitä keillä ei ole sopivaa motivaatiota kehittyä tai intoa oppia uutta. Vuosien aikana porukassa on ollut mukana monia kivojakin ihmisiä, jotka ovat käyneet käymistään, mutta jättäneet sitten tämän tallin jossain vaiheessa. Osa omasta tahdostaan, osa minun kehoituksestani. Mutta aina tulee uusia ratsastajia tilalle ja heistä löytynyt pidemmän päälle oikeita helmiä!

Hirrrveen, hirrrveeen humal… no enkä edes ole! Huono kuva, feat. valmennettava.

”Yhteistyö on sitä, että joukko ihmisiä tekee mitä minä sanon.”

Tuo on ikäänkuin motto meillä. 😀 Ainakin oppilaalta saamani mukin perusteella… Ei vaan, vakavaa asiaa yhteistyöstä. Tästä(kin) olen avautunut ennenkin. Hevosalan järjestöt toivovat, että vuonna 2014 tallit, yrittäjät ja kaikki hevosihmiset ottaisivat yhteyttä kotikuntiinsa, jotta parempia yhteistyölinkkejä syntyisi. Olen miettinyt, että miten se toteutuisi meidän kunnassamme. Heikosti, epäilen, sillä tälläkin hetkellä täällä on yksi korkeimmista veroprosenteista. Rahaa on siis huonosti jaettavaksi. Enemmän pitäisikin pienten tallien täällä maaseudulla ryhdistäytyä ja tehdä yhteistyötä toisten samanlaisten tallien sekä seurojen kanssa. Minä olen päättänyt niin tehdä ja aion kevään ja kesän mittaan tuputtaa seuramme apua tapahtumiin!

Mutta kuinka vaikeaa se yhteistyön luominen onkaan! Kuten voitte aikaisemmasta postauksesta lukea ylpeydestä ja ennakkoluulosta, pitää se hyvinkin paikkansa. Ihmiset hyvin heikosti lähtevät projekteihin mukaan, etteivät vaan vahingossa ”auta” ns. kilpailijaa. Jännä ero ravitalleihin, sillä kuulin vähän aikaa sitten Team Jokimaan toiminnasta. Siinä useampi ravitalli tekee toimivaa yhteistyötä kisamatkojen ym. kanssa sekä jos toisella tallilla on treenipaikat täynnä, toisen tallia suositellaan. Tämähän on miltei ennen kuulumatonta ratsupuolella! Kukaan ei juurikaan mainosta toisten palveluja! Tässä ehkä tuleekin (ravi)miesten järkevyyden ja (ratsu)naisten emotionaalisuuden ero. Mutta näin se homma menee; jos rapsutat jonkun selkää, toinen rapsuttaa takaisin. Niinpä tuleekin haaste kaikille reippaille hevosihmisille; tämän vuoden aikana, tehkää tallinne tai seuranne kanssa joku yhteistyönnäyte toisen tallin tai seuran kanssa! Vaikka hevostarvikekirppis, talvirieha, harjoituskisat, retki, ihan mitä vain! Toivon, että meidänkin talli/seura saa tänä vuonna tehtyä mukavia tiimitöitä, joten tässä myös tämän alueen tapahtumien järjestäjille vinkki! 😉

Viime kesän harkkakisoista kotoa.

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

3 thoughts on “Tallihenki ja yhteistyö.

  1. Voi miten hyvä kirjoitus. Tämä on totta, että talli koostuu yleensä niin erilaisista ihmisistä, meitähän tallilla kävijöitä on niin moneksi.

    Mitä olisin kaivannut kirjoituksessasi, myös tallinpitäjän asemaa hyvän talli-ilmapiirin ylläpitäjänä. Se tulikin osittain esiin, mutta oletko miettinyt, että tallinpitäjänä olet pomo? Huono talli-ilmapiiri syntyy jos tallinpitäjä ei kykene olemaan pomona omassa tallissaan, ei toki jokaisessa kuppikunnassa voi olla riidanselvittäjänä, erimielisyyksien ratkojana tai vain hyvän ilmapiirin luojana.

    Mutta jos tallinpitäjä ei ole pomo, käy niin, että osa tallillakävijöistä alkaa ottamaan enemmän tilaa ja vaikuttamaan tallin päätöksiin omia etujaan tavoitellen. Olenkin joskus ihmetellyt, miten vähän tallinpitäjät panostavat henkilöjohtamiseen, siinä olisikin oivallinen markkinarako SRL:lle järjestää johtajakoulutusta. Sitä kun ei ole liikaa.

    On tallinpitäjiä, jotka ovat liian "kilttejä" ja ovat täysin vuokralaisten / tallilaisten vietävissä ja tämä aiheuttaa myös talli-ilmapiirissä ongelmia. Jos sitten tallinpitäjän mielestä hankala asiakas on poistettava kun ensisijainen syy on tallinpitäjän taidoton johtaminen, ongelma jatkuu. Tilanne näyttää alussa helpottavan hankalan asiakkaan poistumisen jälkeen, mutta ongelmakohtaan kun ei ole havahduttu, on edessä taas samankaltainen tilanne. Ne asiakkaat, jotka huokaisivat helpotuksesta kun se hankala asiakas lähti, havahtuvat siihen samaan ongelmaan ja sieltä jäävistä asiakkaista nouseekin taas ns. hankala asiakas esiin. Kierre jatkuu edelleenkin eikä lopu ellei tallinpitäjä havahdu siihen, ettei tallinpito ole pelkästään hevosten hoitamista.

    Hyvän talli-ilmapiirin edellytyksiä ovat selkeät säännöt, tallinpitäjä on ns. se "kurin" ja järjestyksen ylläpitäjä. Eikä johtaminen suinkaan helppoa ole, onhan meitä asiakkaita niin monenlaisia. Epäkohtia löydetään vaikka aidan nokasta ja tallinpitäjältä vaatiikin taitoa myös lopettaa turha napina, kykyä ottaa vastaan palautetta ja toimia tasapuolisesti talliasiakkaiden kesken.

    1. Hei tuota asiaa en olekaan pohtinut sen enempää! Siinä voisikin olla seuraavaa postausideaa! 😉 Minulla ei kuitenkaan johtajuuden suhteen ole koskaan ollut ongelmaa, enemmän olen pomottava kuin hissukka! Ymmärrän kyllä pointin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *