On se helppoa!

On se helppoa!

…kun sen osaa. Pari päivää tehovalmennusta!

Ensiksi täytyy hieman hehkuttaa! Ensimmäinen tavoite tältä vuodelta on toteutumassa! Sain eilen sähköpostin; ”Sinut on valittu ratsastuksen II tason koulutukseen” eli selkeästi ilmoitettuna aloitan helmikuussa II-tason lajivalmentajan opinnot!! Hurraa! 🙂

Mutta nyt näihin kotitallin asioihin… Meidän hyvä ystävämme, virolainen GP-kouluratsastaja Marika Vunder oli meillä käymässä pe-la 11.-12.1. Olemme tunteneet Marikan jo muutaman vuoden verran, käymme niin usein hänen tallillaan Järlepassa valmentautumassa kuin mahdollista (1-2 kk välein). Marika on itse ratsastanut yhdeksän hevosta Grand Prix -tasolle ja on ollut mm. Kyra Kyrklundin ja Richard Whiten valmennettavana. Hän on kilpaillut pitkään ja voittanut useita kultamitaleja Viron sekä entisen Neuvostoliiton mestaruuksissa. Marika kilpailee ympäri Eurooppaa ja on ollut FEI:n koulurankigissa 200. parhaan joukossa. Hän on myös Viron kansallinen koulutuomari ja 2-Levelin kouluvalmentaja.

Syy miksi pyysin Marikan nyt vierailemaan oli se, että tarvitsin pikaista apua Akron kanssa. Ruuna on todella vahva ja mieluummin roikkuu ohjalla ratsastajan kantaessa sen päätä, kuin että käyttäisi itseään tehokkaammin. Jos näin käy selkäni kipeytyy, enkä voi ratsastaa enää kunnolla. Tästä seuraa sitten noidankehä… Muut valmentajat eivät ole osanneet juuri mitään erikoista neuvoa tämän asian suhteen. Haluan vain selvyyden, että missä muodossa Akroa ratsastan? Olimme eilen päivällä ensin maneesilla, jossa Marika läpiratsasti hetken Akroa ja muistutteli sille, miten pitäisi mennä.

Ja sehän kohotti minun itsetuntoani… NOT! 😀 Hevonen oli todella hieno ja teki mitä vain Marika pyysi. Välillä hän joutui sitä ojentamaan, mutta jatkoivat sitten taas sujuvasti. Oli erittäin tyhjentävää nähdä GP-tason ratsastajan ratsastavan omalla hevosella! Olen nähnyt Marikan useinkin ratsastavan kotitallinsa lisäksi, mm. Helsinki ja Tallinna Horse Show’ssa, mutta nyt näin ”tavallisesti”. En kyllä oikeastaan yllättynyt, häneltähän Akro on ostettu, joten tuntee hevosen. Käytyään selässä Marika sanoi minulle; ”sitten teet samat asiat!”. Aha. Niinpä tyydyin harjoittelemaan ympyrällä käsien paikallaan oloa… 😀 Tässä video ratsastuksesta, iso kiitos siitä ja kuvista Kirsille (WoodooBuumi)!

Illalla meillä oli sitten kotona 5 x 45 min Marikan yksityistuntia tallin ratsastajille. Kaikki taisivat saada oikeita ahaa -elämyksiä ja osa valitti, kun olisi voinut jatkaa pidempäänkin. Etenkin Nanna & Ansku saivat kehuja! Tallilla tädit vinoilivat, että ”siinäpä näet miltä tuntuu, kun käyt itse meidän ponien selässä ja ne toimii noin vain”. 🙂 Joo, ymmärrän kyllä. Vitsillä sanonkin, että Marikan tunnin jälkeen tuntee aina, ettei osaa mitään. Mutta sitten seuraavalla tunnilla tulee fiilis, että hei – tätähän tässä tarkoitettiin! Tänään aamulla ratsastettiin vielä Jessen kanssa omat tuntimme klo 9-11. Sain käteni ja asentoni pidettyä kurissa, joten Akro kulki hienosti! Pitkästä aikaa tuli taas sellainen hyvä tunne (niin fyysisesti kuin henkisestikin) ruunan ratsastuksen suhteen! Tuntien jälkeen Marika lähti (Horzen kautta) takaisin satamaan. Suunniteltiin, että jos Marika kävisi meilläkin vaikka kuukauden välein, jotta tästä olisi hyötyä. Toki käyn mielelläni myös kotimaisten valmentajien tunneilla, mutta Marika tietää parhaiten miten ”me” yhdessä toimimme. Jos ei laukku osoita helmikuussa Tanskaan, niin saatan löytää tieni Marikalle vähäksi aikaa… Siellä kuulemma olisi ratsutettavia.

Nyt yritän sulatella syväjäästä varpaitani ja luitani – pidin useamman tunnin tänään vielä kotona ja muualla. Palaillaan taas!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

4 thoughts on “On se helppoa!

  1. Meneepä Akro kyllä hienosti! Olispa meilläkin tuommonen huippuvalmentaja joka vois joskus ratsastella ponilla. Pitänee kai muutta etelään 😀

    Kesästä asti olen blogiasi seuraillut, ja tämä on noussut ehdottomien lemppareiden joukkoon! Nyt vasta uskallan kommentoimaan, ehkä tätä vois harrastella useamminkin 😉

    http://oonapalokangas.blogspot.fi/

    1. Usko tai älä, täällä "etelässäkin" on oikeasti vaikeaa löytää hyvää valmentajaa! Kiitos kehuista, käyn tsekkaamassa blogisi! 😉

    1. Joo, se on välillä aivan järkyttävä röhnöttäjä! Ei viitsi kantaa itseään, siksi armoton ryhtitreeni päällä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *