Vastauksia kysymyksiin (video).

Vastauksia kysymyksiin (video).

Kokeilut jatkuu…

Innostuin niin kovasti tänään tästä ideastani, että teinkin vastaukset jo vähän aikaisemmin… Kiitos kaikille kysyneille! Olen tehnyt kysymyspostauksia ennenkin, mutta nyt kokeilen vastata teille “suullisesti” eli videon kautta! Olen tyypillinen nainen – puhun välillä mitä sattuu, sillä höpötän yhtä asiaa ja ajattelen jo seuraavaa. 😀 Toivottavasti saatte selvää ja tarkennan kyllä jos jotain höpöä olen päästänyt suustani! Nämä ovat minun mielipiteitäni ja jokainen alalla työskentelevä tekee omat systeeminsä toimiviksi. Tässä siis vajaa 20 minuuttia (tuskaa) minun naamaani ja ah-niin-ihanaa ääntäni! Lupaan, että tämän jälkeen tulee taukoa videopostauksista! 😉 Jessen mielestä olen nyt nolo ja heikennän ammattitaitoani, mutta olkoon sitten niin. :3 Kaikkea pitää kokeilla, koska kun olin teini, ei blogeja oltu vielä edes keksitty! Tallivihko hoiti homman.

Ja vielä pätkän lopussa lupaamani kirjalliset vastaukset Lampaalle:

“Mitä asioita pidät tärkeimpänä omassa kehityksessäsi – miksi olet sillä tasolla nyt kun olet? Oletko treenannut ahkerasti itsenäisesti, oheisharjoitellut muiden lajien parissa, käynyt paljon hyvien opettajien silmän alla, omistanut oikeita hevosia oikeaan aikaan tai ollut ahkera itseopiskelija? Olisiko jokin tekijä, jota pitäisit toista tärkeämpänä kehittymisessä?”

Olen kovin kriittinen itseni suhteen aika ajoin. En koe olevani millään erityisellä tasolla siihen nähden missä VOISIN olla, JOS minulla olisi ollut oikeita hevosia oikeaan aikaan, ehjä selkä, enemmän rahaa jne. Niin paljon kuin se on ärsyttänytkin (aluksi epäilin), niin Alexandra Malmström on oikeassa – suhteilla pääsee pitkälle. Pitää osata luoda oikeita kontakteja ja olla sosiaalinen. Sitä kautta saa/löytää hyviä valmentajia ja hyviä hevosia, omaksi tai ratsastettavaksi. Oli onnenpotku törmätä Marikaan ja sitä kautta päästä eteenpäin!

Toki oma motivaatio ja itsenäinen treenaus myös vaikuttaa. Laiska ratsastaja saa harvoin hyviä tuloksia aikaan. Muille lajeille minulle ei ole ollut intoa eikä aikaakaan loppupeleissä. Omia valmennettaviani kannustan harrastamaan muitakin liikuntalajeja ratsastuksen tueksi! Luonnollisella lahjakkuudellakin on osuutensa, tosin en tiedä onko sitä minun kohdallani. 😉 Alleviivaan kyllä sitä itsenäistä yrittämistä ja sinnikkyyttä!

“Oletko innostunut suvuista tai kasvatuksesta? Onko sinulla suosikkioreja, joiden jälkeläisiä tapaat bongailla myyntisivustoilta tai näyttelyistä?”

En ole innostunut kuin shettiskasvatuksesta. Haluaisin joskus kokeilla meidän Lotalla yhden tai kaksi varsaa. Muuten olen surkea sukutuntija! Minulle on turha päteä esim. suokkien suvuista, ei sano mitään! Puoliverisissä tykkään Loganista, La Zarraksesta sekä Centimoresta. Ei sen suurempaa suhdetta siihen asiaan…

“Valmentajan roolit -postaukseesi viitaten, minkä tyyppisistä opettajista/valmentajista itse pidät? Pidätkö siitä, että tunnit ovat keskustelevia, joissa myös oppilas voi kysellä ja kommentoida tuntemuksiaan? Vai onko parempi, että valmentaja on opetuksen ajan iso auktoriteetti ja mahdollisia pohdintoja esitetään sitten ratsastuksen jälkeen?”

Itse valmennustunnilla ollessani kommentoin koko ajan ja jatkuvasti sekä kyseenalaistan tarvittaessa ohjeet (siis todella rasittava oppilas). Mielestäni tunneilla tulee olla vuorovaikutusta, vaikka valmentaja/opettaja olisikin se pääauktoriteetti! Minusta on outoa, jos oppilas EI tunnilla kerro tuntemuksiaan. Yritän aina saada keskustelua aikaiseksi kysymällä kysymyksiä tehtävästä tai muuta kommunikointiin yllyttävää. Tunnin lopuksi, esim. loppukäyntien aikana, on aina hyvä käydä päivän saldo läpi! Opittiinko jotain ja mitä, mikä meni hyvin jne.

“Mitä ajattelet Suomen ratsastuskoulujärjestelmästä? Mikä ratsastuskoulujen tehtävä ylipäätään on?”

Ratsastuskoulut ovat helppo ja hyvä tapa aloittaa ratsastus. Silti vähän kyseenalaistan joidenkin isojen ratsastuskoulujen motiiveja. Onko ideana tehdä niitä tulevaisuuden kilparatsastajia vai vaan rahastaa? Tästä päästäänkin sitten tuntien tasoon ja laatuun… Elämäänsä kyllästynyt täti/teini neuvoo, jos osaa tai jaksaa ja tunnilla pyörii keskimäärin 10 ratsukkoa. Pitää siis löytää paikka, jossa saa rahoillensa vastinetta. Jos ei käy kuin yhdellä tallilla koko ratsastusuransa aikana, ei tiedäkään paremmasta. Kannattaa siis suosia pieniä, SRL:n hyväksymiä talleja, joilla ryhmäkoot on pieniä ja opetus laadukasta! Jos sijainti ongelma, voi kimppakyyti olla ratkaisu. Maneesittakin oppii ratsastamaan.

Toki hevosharrastajiakin on erilaisia. On niitä, jotka tyytyvät pyörimään kerran viikossa ahtaasti possujunassa ja niitä, jotka päättävät kokeilla jotain muuta, esim. vuokrahevosta. Sitä kautta voi aueta paljon uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia – jopa oma hevonen! Tästä aiheesta täytyykin paasata joskus kokonaisen oman postauksen verran… 😉

Kiitos!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

33 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Hevoslehti RIDE:n taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketaloutta englanninkielisellä linjalla LAB:issa sekä työskentelen media-alan freelancerina.

One thought on “Vastauksia kysymyksiin (video).

  1. Pahus! Anteeksi Elina, poistin vahingossa kommenttisi! 😀 Ei siis mitään sensuroitavaa, kiitos palautteesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *