Menoa ja meininkiä shettisten kera!

Menoa ja meininkiä shettisten kera!

Viikonloppu 8.-9.9.

Heipä hei taas. Olen suhannut hevosautolla koko viikonlopun, joten summaan teille nyt tapahtumia! Eilen lauantaina olimme Mustialassa, perinteisessä shetlanninponien rotunäyttelyssä. Playsson osallistui vanhojen pappojen luokkaan, sai I palkinnon ja voitti sen superhienolla arvostelulla! Jälleen sai kehuja kunnostaan ikään nähden, olen niin onnellinen siitä! Koska päivään oli suunniteltu paljon muutakin, emme jääneet odottamaan päivän parhaan ponin valintaa. Ei papalla kuitenkaan ole mahiksia nuorten luokkavoittajia vastaan. 🙂 Samalla ilmoitin myös, että jätämme sunnuntain championkehän väliin. Ei ole järkeä ajaa miltei kahta tuntia yhden viiden minuutin kehän takia ja pahimmillaan hävitä se. Joten ilta kului tallitöissä sekä yhden uuden ponin ratsutuksella Hollolassa! Tähän väliin kuva vielä Vermon tunnelmista:

Niinpä tänään sunnuntaina suuntasimme heti aamusta Nurmijärvelle estekisoihin molempien shettisten kanssa. Heti alkuun olimme myöhässä, sillä olin hieman hukassa sijainnista. Niinpä Roosa soitti matkalta ja ystävälliset kisajärjestäjät siirsivät tytöt luokan loppuun! Roosa hyppäsi Lotalla ristikkoluokan, samoin Sini Playssonilla. Sini oli ilmoitettu vielä ensimmäiseen 40 cm luokkaansa. Ristikossa molemmat ratsukot saivat nollaradan ja ruusukkeet! 40 cm Playsson hurjistui kolmosesteellä ja meni kerran ohi (pukitellen). Hienosti ratsastaja keräsi itsensä ja ponin saaden hyvin loppuradan haltuun! Vielä iso kiitos Uotilan ratsastajien kisajärjestäjille, tulemme uudestaankin!

Nyt vähän taukoa ponikisoista, tarkoitus olisi parin viikon kuluttua olla itse ”liekeissä”. 🙂 Ensi viikonloppuna omat harkkakisat kotona. Tässä vielä pikku video siitä, kun Playsson keksi omaa hauskaa radalla:

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *