Suunnitelma B.

Suunnitelma B.

Aina ei mene niinkuin Strömsössä.

Joskus tuntuu, että tässä lajissa vain rahalla saa ja hevosella pääsee. Valitettavasti saan todeta tämän yhä uudestaan ja uudestaan – siihen asti, että voitan lotossa. Olen korviani myöten rakastunut Voodyyn ja se on sellainen hevonen, josta olen pitkään haaveillut, osaava ja kiltti. Ja se on ostettu itse tienatuilla rahoilla. Juteltuani erään Voodyn menneisyyden tuntevan ihmisen kanssa on käynyt ilmi, ettei ruuna tule kestämään rankkaa valmennus- ja kisakäyttöä. Siis sitä käyttöä, johon sen olen itselleni hankkinut. Tyhmänä en tietenkään ostotarkastusta noinkaan edullisesta hevosesta silloin tehnyt, luotin myyjän sanaan, joka oli virheellistä. Koskahan oppisin… Jesse onneksi muistuttaa, että tämäkin taas oma mokani. 🙂

Noh, otetaan käyttöön suunnitelma B. Voody jää meille, en sitä myy vaan sitä käytetään kevyessä/normaalissa opetuskäytössä ja kilpaillaan helppoja luokkia. Olen pohtinut, etten aio sitä treenata vaivalla täyteen kisakuntoon vain siksi, että se saattaa sitten kaudella hajota. Voin sillä HeA -luokkia tuupata ja oppilaat kisaavat sen mitä taitavat koulussa ja alta 100 cm esteillä. Asia varmistuu, kun päästään käymään klinikalla. Marikakin olisi Voodyn ottanut luokseen ratsastettavaksi, jotta mentäisiin eteenpäin. Mutta pääprobleema on nyt se, että taas olen kaivanut itselleni kuopan, johon voin jäädä mököttämään kilpaurani kanssa. Tai siis sen rippeiden kera. Erkkoa lainatakseni: ”HÖÖ-ÖH!”

Suunnitelma B:hen sisältyy myös toivon häivää. Pakkohan jostain on sitten hevonen keksiä tälle kaudelle, kun vihdoin olen saanut kisamoodin takaisin päälle pitkän tauon jälkeen! Niinpä etsin itselleni leasingratsun, jolla riittäisi mahkuja ainakin VaB -tasolle. Siihen voi mennä aikaa, ennenkuin viidakkorumpu toimii, mutta better late than never. Joten, jos jollakulla on tarpeettomana kiva ”pieni” kouluhevonen, täällä kuski sellaista vailla! Aikoinaan kisasin myös lainaratsulla kolme-neljä kautta, eli en ole pappia kyydissä…

Voitte vain kuvitella; minulla on järjetön vimma päästä eteenpäin ja lajissa pinnalle. Olin valmistautunut tekemään hieman edullisemmasta ja huonokuntoisesta hevosesta työllä ja tuskalla sopivan kisahevosen. Sen jälkeen tulee isku kasvoihin, että ”ähäkutti, äläs vaivaudukaan”. Voi perkele, sanon minä. Jos vaan laitan kenon, loton, vikingloton ja eurojackpotin vetämään, tehtäisiin tämäkin kerralla kunnolla. Enkä sano, että kallis hevonen ratkaisisi asian, mutta helpottaisi ainakin! Lisäksi tuntuu, ettei oikein (tutuilla) ihmisillä usko riitä taitoihini, jos koskaan on riittänytkään, enkä kohta usko enää itsekään. Sama se kuinka hyvin osaa ratsastaa, kun hevonen puuttuu millä näyttää se. Enkä voi tietenkään osata mitään, koska ratsastan työkseni ihmisten poneja ja nuoria ”puskaharrastehevosia”. Älkääkä ymmärtäkö väärin, se oli sarkasmia. Olen kovin tyytyväinen projekteihini, samoin omistajat. Silti olen katkera, myönnän sen. Yritäppä sitten keppihevosella hankkia nimeä ja ratsuttajan tutkinto. 😉

Päätän tarinani tähän ja jään odottelemaan tuloksia.

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Suunnitelma B.

  1. Tosi kurja,että suunnitelmat muuttuivat,mut varmasti parempi,että asia tuli tietoon nyt eikä sitten kun olet "hullunlailla" treenannut ja sitten ongelmat olisivat tulleet viimeistään esille.. Tsemppiä sulle kisakauteen ja toivotaan,että Voodyn jalka ei vaivaa!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *