oikeaistunta

Istu, ole hyvä!

Tässä luvattua asiapostausta istunnasta!

Heti aluksi; en ole istunnan suhteen mikään guru. Ajatukseni ja opettamistapani istunnasta liittyvät perusratsastukseen ja käytännön kokemukseen. Siihen, että hevosen on helppoa ja mukavaa liikkua ilman, että ratsastaja häiritsee liikaa. Oikea istunta myös auttaa ratsastajaa ratsastamaan hevonen ihanteelliseksi, elastiseksi ja eteenpäinpyrkiväksi. Korjaan siis perusasioita, jos haluaa istuntatunteja on paras vääntäytyä CR-tätien pariin.

Kun ratsastaja tulee tunnilleni, katson ensin korjattavat asiat istunnan suhteen. Kaikki lähtee siitä, että kykenee toimimaan mielekkäästi satulassa niin ettei joka paikkaan satu ja särje. Moni ratsastaja istuu aivan takakaarella, jolloin selkä lähtee helposti notkolle ja koko muu kroppa vääntyy sen perässä. Haluan, että ratsastaja etsii satulasta syvimmän kohdan, niin että molemmat istuinluukyhmyt löytyvät. Mielikuvana häntäluun asettelu keskelle satulaa. Kun ratsastajaa saa takapuolensa “alle”, on hevosenkin takaosa helpompi ratsastaa alle. Lantio siis hieman eteenpäin-ylös ja takapuoli syvällä satulassa, jopa pieni nojaus taakse. Alaselän tulee olla rento, joka hieman pyöreä, jottei tule jo mainittua yliryhtistä notkoa. Pieni ryppy navan kohdalla on sallittua.

Vaikka alaselkä onkin rento ja pyöreä, ei ryhti saa mennä kumaraksi (ns. esteratsastajan ryhti). Yläryhti säilyy, hartiat takana, katse eteenpäin. Kyynärpäät kyljissä, nyrkki pystyssä ja peukalo hieman ulospäin. Suora linja kyynärpäästä ohjaan ja kuolaimeen. Peukalot ovat jännä asia, ne vaikuttavat hirveästi siihen missä muodossa hevonen kulkee. Polkupyöräkädet > hevonen pomppaa tuntumalta pois. Kokeile vaikka!

Toinen yleinen virhe notkoselän lisäksi on polvella ja/tai reidellä jännittäjät. Jalan pitäisi olla pitkänä satulavyön kohdalla, paino jalustimilla ja kantapää hieman alhaalla. Pohkeet lähellä hevosta! Polvi ja reisi rentona. Jos ratsastaja jännittää polvella ja reidellä, lähtee polvi nousemaan ja paino jalustimilta häviää. Sen seuraksena karkaavat jalustimet ja tasapaino järkkyy. Polvi-reisipuristajat pistän usein menemään ilman jalustimia, jolloin tasapaino on pakko löytää rennon jalan kautta ja pitää alapohje myös lähellä hevosta.

Sivusta katsottuna ratsastajan hartiat, lantio ja kantapäät muodostavat suoran linjan, samoin polvi ja jalkaterä. Käsivarren asento on oikea, kun voidaan vetää suora linja ratsastajan kyynärpään ja ranteen sekä ohjan kautta kuolaimeen.

Tuoli-istunassa eli ratsastajan ollessa “moottoripyörän kuskina” ratsastaja lähtee nojaamaan liikaa taaksepäin. Tällöin pohkeet tulevat liian eteen ja yleensä irtoavat hevosen kyljistä. Selkä köyristyy ja polvet nousevat ylöspäin. Myös tuntuma suuhun muuttuu roikkumiseksi. Tätä istuntatyyliä näkee useimmiten ratsastajilla joilla on liian eteenpäinpyrkivä tai kuuma hevonen. Tuoli-istuntaa voidaan verrata vesihiihtoon; säilyttääkseen tasapainonsa, joutuu koko ajan pitämään kiinni kovalla otteella veneen köydestä.

Tuoli-istunnassa pohkeen siirtyvät liian kauaksi eteen.

Riippuistunta eli “mäkihyppääjä” aiheuttaa taas sen, että ratsastaja lähtee nojaamaan liikaa eteenpäin ja istuu haarojensa päällä. Pohkeet siirtyvät taakse kohti lautasia ja alkaa julmettu kantapäällä kaivaminen, kun hevonen ei “jostain syystä” reagoi. Tällaista ratsastajaa täytyy opettaa löytämään satulasta oikea kohta ja saamaan paino takapuolelle, ei haaruksille. Pitkään riippuen ratsastanut ratsastaja ei pysty tunnistamaan milloin hän istuu satulassa ryhdissä ja suorana. Yleisin vastaus on, että “nyt mä nojaan jo liikaa taakse” vaikka hän olisi vasta juuri ja juuri suorassa. Jalan korjaaminen paikalleen on vaikeampaan, ettei notkahdeta taas tuoli-istunnan puolelle.

Riippuistunta, tosin hieman yliliioiteltuna.

Lisäksi kaksi istuntaan vaikuttavaa tekijää ovat satula ja jalustimet. Huono satula vaikuttaa paljon siihen miten satulassa istuu. Henkilökohtaisesti vihaan paria koulusatulaa, joista molemmat vääntävät ratsastajan tuoli-istuntaan ja estävät pohkeen läsnäolon. Toinen näistä on halpa merkitön ja toinen kallis merkkisatula, joten nyt ei ole kiinni laadusta. Satulan tulee olla hevoselle sopimisen sivussa myös ratsastajan takapuolelle sopiva. Huonossa satulassa on kamalaa ratsastaa ja yrittää tehdä töitä. On vaikeaa istua rennosti, jos satula on epämukava. Kaikkea ei tietenkään voi pistää satulan syyksi, kehonhallinta on kuitenkin tärkeä seikka. Jalustinten tulee olla sopivan mittaiset lajiin nähden, koulujalustimilla ei voi hypätä ja estemitoilla on paha istua harjoitusravissa pitkiä pätkiä. Itse suosin hieman pidempiä jalustimia, jotta paino oikeasti jakaantuu takapuolelle ja jalustimille. Tässä on oltava tarkkana! Liian lyhyissä jalustimissa jalka lähtee nousemaan ja pitkissä ei jalka tahdo pysyä aloillaan ja alkaa varvistella. Oma nyrkkisääntöni on käsivarren mitta + yksi reikä pidemmäksi.

Jalustimet vaikuttavat siihenkin, että ratsastaja istuu keskellä hevosta. Usein ihmisillä on toisen puolen lihakset heikommat, joten sinne suuntaan lähtee helposti kallistelemaan. Asia ei korjaannut lyhentämällä toista jalustinta, vaan ajattelemalla huonompaa kylkeä pidemmäksi ja keskittymällä siihen, että molemmat istuinluut tuntuvat. Valmentajan tehtävä on huomauttaa jatkuvasti kallistuvaa ratsastajaa, jotta virhe saadaan korjatuksi. Vinossa istuva ratsastaja saa myös hevosen vinoksi ja huonoksi toiseen suuntaan. Kaikki alkaa siitä, että istuu jo pää suorassa ja hartiat suorassa. Loppuosa vartalosta seuraa perästä!

Allekirjoittaneen taistelu satulan kanssa päättyi tuoli-istuntaan.

Nyt vain tiivisti harjoittelemaan istumista! Jos valmentajaa ei ole saatavilla, pyydä jotakuta tallilta kertomaan milloin istut vinossa. Peilit ja videokamera auttaa myös! Tee paljon voltteja ja kaarevia uria, jolloin huomaat helposti mikäli lähdet johonkin suuntaan kanttaamaan. Pidä paino keskellä satulaa ja nappaa jalustimet pois! ;D

Oman tekstin tukena käytetty Kyra ja ratsastuksen taito -kirjaa. Kuvien esimerkkiratsukkona Ansku & Poni, kiitos!

Allekirjoittanut

Pennie
Pennie
31 -vuotias hevosalan (ex-)ammattilainen, liiketalouden merkonomi sekä SRL:n I-tason valmentaja. Toimin Playsson.netin ja Riders Magazinen taustalla, keskittyen hevosmedian tuottamiseen eri muodoissa.

Only registered users can comment.

  1. Pienen CR-gurun korvaan kuulostaa ihan hyvältä nuo mietelmät istunnassa, vaikka tyydytkin ehkä perusasioihin syvällisempien asioiden sijasta.

    Etenkin olen iloinen siitä, että painotat alaselän rentoutta ja pyöreyttä (tätä näkee liian harvoin)! Kokeile työntää napaa kohti selkärankaa ja alaspäin –> alaselkä pyöristyy ja sinne tulee eräänlaista "tukea ja painetta". Muista rentous!. Tämä auttaa mm. hevosen oikeaan muotoon ratsastamista..

    Toinen asia, minkä monet ratsastajat unohtavat, on se, että rintakehä ei saa nousta ylös! Näin suoraan sanottuna, tissien alapuolella tulisi kuvitella jonkinlainen suora viiva,, joka kannattelee yläkroppaasi. Pallean pitää olla hieman kurtussa!

    Näistä muutoksista huolimatta ryhdin täytyy pysyä hyvänä. Nykyisin ei tulisi käyttää sanontaa "selkä suorana", vaan "kyljet (melko) suorana".

    Nykyisin kiinnittäisin myös paljon huomiota ratsastajan pohkeeseen. Liian monet ratsastajat ratsastavat turhan "heikolla" pohkeella, ja sitten ihmetellään, kuinka hevonen ei pysy tasaisessa muodossa, menee minne sattuu jne. Etenkin kuumilla hevosilla, sen pohkeen pitää olla todellakin kiinni siellä kyljessä, napakasti. Ja sillä pohkeella tulee ratsastaa, irroittamatta sitä kyljestä. Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että polvessa tulee olla kulma, myös kouluratsastuksessa!

    Yksi asia vielä.. Reisi kiinni. Reisi ei saa tietenkään puristaa, mutta on väärin kuvitella, että se vain "on. Reisien tulee olla tukevasti kiinni satulassa, hevonen tulee ajatella reisien väliin. Esimerkiksi voltilla käännät hevosta ulkoreidellä. Tiiviiden reisien välissä hevosen on varmempi kulkea, tämäkin auttaa muotoon.

    Aiheesta riittäisi niin paljon kerrottavaa, pahoittelut tästä informaatiosta, en voinut etsää itseäni =) Ei ole tietenkään pakko julkaista, jos koet että tulin vain pätemään (tämä ei todellakaan ole tarkoitus!) =) Ihanaa keväänjatkoa Palomaan ponitallilaisille!

  2. "Napa selkärankaan" -termi on minulla myös yleinen ja käytössä. Pohkeiden käytöstä olen samaa mieltä ja painotankin sitä, että jalan tulee olla aina lähellä hevosta. Hevosta, varsinkin menevämpää, ei saa jättää yksin.

    Reisi ja polvi tottakai lähellä, en tarkoittanutkaan että pitäisi "roikkua" nivusten varassa. 😉 Moni vaan jää niillä rutistamaan ja tappaa hevosen liikkeen. Reidellä kääntämisessä joudun olemaan eri mieltä. Oma ajatusmaailmani lähtee siitä, että pohje on toki koko jalka, mutta aktiivinen osa on polvesta alaspäin. Vähemmän kokeneen ratsastajan on vaikea erottaa kääntävää "puristusta" ja jännittämistä toisistaan. Ymmärrän kyllä pointtisi.

    Kiitos kommentistasi ja kevättä sinnekin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *