Listassa ikimuistoiset kisamatkat.
Sain ”hyvän” idean listata hienoimmat kisareissut, joita tullut useampia
näiden vuosien aikana (ja lisää tulossa taatusti). Tässä ne tulevat, kaikki
ovat estekisoista, niitä kun ollaan toistaiseksi eniten tahkottu… 😉
Kaikissa kokoava lausahdus ”paska reissu, mutta tulihan tehtyä”.
1. Katajaan kapsahtanut.
Tessan kanssa tuli kisattua aikanaan muutamat estekisat hyvin heikolla
menestyksellä. Mainittakoon, että Tessa on surkea hyppääjä ja vielä
epäluotettava sellainen. Paras tapaus oli viimeiset kisat, joissa olimme
menossa hurjan 40 cm luokan. Alku sujui hienosti, tamma jopa hyppäsi,
kunnes yksi este oli sijoitettu ratapoikkileikkaa suunnalle. Este ylittyi,
mutta sen jälkeen Tessa jatkoi oikealle ja minä vasemmalle. AINOA kerta,
kun olen kisoissa tippunut ja silloinkin tyylillä; suoraan mahalteni
kentän aidalle ja siitä kuperkeikalla niskalle taittaen toiselle puolelle…
Turvaliivi oli, mutta ei auttanut siinä hädässä. Sain n. 20 cm haavan
reiteeni. Äiti otti ponin kiinni ja isä onki minut ojasta. Ah häpeää.
Kiitos kisapaikan mummo laastarista ja sitten kotiin.
2. Kesäinen hirmumyrsky osa 1.
Viime kesänä olimme neljän tytön ja kahden ponin kanssa estekisoissa Lahdessa.
Meidän ensimmäinen ratsukko pääsi radan nollilla läpi ja toinen oli verkkaamassa.
Kolmas oli päässyt satulaan ja neljäs odotteli vuoroaan. Kun kakkosratsukko
oli menossa radalle, taivas repesi ja tuli vettä/rakeita kuin Esterin takapuolesta.
Eikä ollut pikkukuuro… Kisat keskeytettiin loppujen lopuksi ja me juoksutettiin
tytöt ja ponit hevosautoon suojaan, jossa purettiin kamat pois. Lähtömaksutkin
maksettiin takaisin, ratsukoita kun pääsi radalle kaiken kaikkiaan vaan kourallinen.
Vettä oli polviin asti ja lisää tuli, kun suunnattiin kotiin märkien ratsastajien
ja ponien kanssa. Mulla oli päällä vain toppi ja sortsit, joten olin umpijäässä.
Pikareissu Horzeen, josta sain ostettua paidan etten kuollut hypotermiaan.
3. Kesäinen hirmumyrsky osa 2.
Muutama vuosi sitten olin Naapen kanssa Riksun aluekisoissa. Meidän oli
tarkoitus startata ensimmäisiä 110 cm luokkia. Sää oli mitä mainioin, aurinko
paistoi ja oli lämmintä – kunnes oli minun vuoroni. Sillä siunatun hetkellä,
kun piti mennä radalle tuli taas niskaan hillitön ukkos- ja raekuuro. Kaikki
ihmiset ja ratsukot kaikkosivat katoksiin, joten jäin yksin kökkimään
kisakentän reunalle. Naape veti hännän peppuvakoon ja yritti olla kastumatta.
Tiina avuliaana työnsi Heidin estevarastosta ulos tuomaan minulle loimea ja takkia.
😀 Pääsimme radalle, minulla Tiinan liian pieni vaaleanvihreä fleece päällä!
Vihreä fleece ja paksu-Naape.
4. ”…ja seuraavana radalle.”
Ennenkuin sain hevosauton, isä kuskasi minua kisoihin. Yleensä äiti oli
aina kartturina mukana ja hän tunnetusti etsii aina ”nopeimman” reitin.
Näin kävi, kun piti olla Lempäälässä aluekisoissa. ”Oikaisimme” ja
eksyimme Valkeakoskelle. Saavuimme kisapaikalle myöhässä ja astuessani
autosta ulos, minua kuulutettiin seuraavaksi valmistautujaksi tai radalle,
en muista tarkasti. Eikun vaan tuomarintorniin anomaan, että saako startata
loppupäässä. Tuomari antoi niukasti luvan, kunhan ”tämä olisi viimeinen kerta”.
No, enpä ole siellä enää koskaan kisoissa ollut ja nopein reitti olisi
ollut suoraa moottoritietä IdeaParkin kautta…
5. Kaksi polkupyörää.
Kahden päivän kisareissu Ypäjälle, 10 neliön mökki, neljä ihmistä,
kauppareissu ja vaan kaksi polkupyörää. Tämä retki oli varmasti hauskimpia
ikinä ja samoin tuskaisin! 😀 Myönnän, että suunnittelussa oli virhe,
kun emme ottaneet neljää pyörää, vaikka olisivat mahtuneet hevosautoon.
Tämä päättyi siihen, että Aliisa kaatoi pyörän Mantan ja KAUPPAKASSIN
ollessa pakkarilla. Kassi ja RUUAT levisivät tielle, kiva oli ryystää
haljenneesta tölkistä limua… Ensi kerralla tehokkaammin eikös? 😀
Kympin mökki ja tytöt.
Allekirjoittanut
Uuh, mä niin muistan ton hirmumyrsky reissun.. 8)
Oli niin ikimuistoisat synttärit että! 😀