Sieltä ja poikittain.

Sieltä ja poikittain.

Viikonsisäiset tapahtumat jaossa.

Olen viettänyt kovin vapaata viikkoa, kiitos järkyttävien pakkasten.
Meillä ollut -24-32 astetta pakkasta yötä päivää, joten luonnollisesti
valmennustunnit ja muut systeemit peruuntuivat. Maanantaina kävin pitämässä
ponikerhon, jossa tutustuttiin vähän rotuihin ja askarreltiin julisteita.
Vanhemmat tytöt opiskelivat englannin hevossanastoa. Illalla olin vielä
taidekurssilla jatkamassa grafiikan painamista.

Pakkanen herättää aina keskustelua sekä hevos- että koirapiireissä. Missä
asteessa on vielä turvallista ja järkevää treenata? Ammattilaiset, kuten
Piia Pantsu, ovat sanoneet, ettei yli -15 pakkasessa tehdä kuin kevyttä
harjoittelua. Mielestäni niin kauan kuin itse tarkenee, voi ratsastaa
käyntiä ja hölkkäpätkiä, mutta ei rasittaa. Tähän sitten vedetään aina
ravihevosten treenaaminen mukaan, johon täytyy sanoa, että itsepähän
tietävät mitä tekevät. Keskiverton kilparatsun fysiikka kun ei ole
samalla tasolla kuin starttaavan ravurin. En usko, että kova pakkanen
on hyväksi keuhkoille, lihaksille tai silmän sarveiksalvoille. Kaikki
tehkööt hevostensa kanssa mitä haluavat, mutta oma on se, etten altista
hevosiani kovalle fyysiselle rasitteellee yli -15 asteen pakkasessa.
Se koskee myös valmennustuntien pitoa, en halua että ratsastajat paleltavat
itsensä. Enemmän pakkasajatuksistani voi lukea viime talven postauksesta. Onneksi nyt on luvattu lauhtumista!

Mun uusi Hello Kitty -lompakko ja Voodyn dralon. 😀

Tytöt käyneet ponien kanssa kävelemässä pitkin viikkoa, mutta yleisesti
ottaen ollut kovin iisiä… Tiistaina päätimme lähteä maastoon; minä
Voodylla ja Manta & Aliisa Puten ja Tessan kanssa. Ja eikös en ainoan
kerran vuodessa, kun päätän lähteä maastoon tulee heti alkumetreillä
takaa tukkirekka! Meillä ei onneksi kukaan hevosista ole kovin säikky,
mutta varauksella oltiin liikkeellä – Voodyn toka maastoreissu meillä.
Ja sitten tytöt hölkkää…” Ravattiin tien pätkä seuraavaan
risteykseen, jossa rekka pääsi lopulta ohi. Loppulenkin menimme omassa
takametsässä polkuja ristiin rastiin. Mahtavasti lunta, tuli hyvää
hankitreeniä! Reippaan puolen tunnin jälkeen oli jo varpaat jäässä.

Tänä viikonloppuna piti olla Pia Varjosen valmennuskurssi, mutta yllättäen
sekin peruuntui kylmän takia. Varasin jatkopaikan maaliskuun kurssille
ja ilmoitin Jessenkin. Pinkki kutsui tulemaan tunnille aikaisemminkin jo!
Eilen lauantaina kävimme katsomassa pienellä porukalla elokuvissa Hulluna
Saraan
-leffan, joka oli OIKEASTI suomalaiseksi pätkäksi hyvä ja hauska!
Suosittelen näkemään! Etenkin Ville Virtanen ja LOST-tähti Emilie de Ravin
oli loistavia! Leffan jälkeen kävimme hoitamassa vielä hieroja-Minnan
hevoset sisään, lomittamassa kipeänä olevaa perhettä. 🙂

Taudista puheen ollen, olen ollut koko viikon lievässä flunssassa, mutta
nyt se iski todella! Aamulla heräsin kauheaan oloon, kurkku on kipeämpi eikä
henki kulje. Lisäksi oikea silmä oli muurautunut kiinni – jostain oli
hyökännyt yöllä silmätulehduskin! Voi prkele sanon minä! Eipä ole
pahemmin tarvinnut tänään tehdä mitään, ei ole yhtään voimia ja heikko happi.
Jesse ja äiti hoitaneen tallihommat. Toivottavasti ensi viikolla saa
asioita hoidettua ja töitä tehtyä. Ratsastajatkin varmasti tahtovat
jo ratsaille!

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

2 thoughts on “Sieltä ja poikittain.

  1. Kiits. 🙂 Tuon tekstin jälkeen sain tulehduksen toiseenkin silmään ja sitten lääkärin kautta antilooppikuurille…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *