Mitä uutta meille?

Mitä uutta meille?

…ja samalla pieni kirjapostaus.

Vastaus otsikon kysymykseen on ”ei juuri mitään”. Ollaan treenailtu hevosia
sen mitä kelit on antaneet periksi, niin omassa kuin oppilaidenkin
ratsastuksessa. Odottelen hevosautoon uusia nastarenkaita, jotta pääsisi
maneesille. Ramseksen laitoin joulutauon jälkeen takaisin myyntiin.
Sillä ollut jo kaksi miltei valmista kauppaa, ostajat vaan häviää kummasti
eri syin kun paperit pitäisi tehdä. Se on vielä kovin projektihenkinen,
joten jos joku etsii edullista ja lupaavaa laatuhevosta laitettavaksi –
täältä löytyy!

Voodyn kanssa ilmoittauduttiin Ypäjän sennumeetingin varausjonoon.
Varmat paikat kun näköjään jo aikoja sitten menneet, vaikka luulin olevani
ajoissa… No, jos joku peruu niin meille olisi sitten valmennusleiri luvassa
kesäkuussa! Muuten ollaan kotona tehty perusharjoituksia ja aikaisemmin
vinkumani asiat eteenpäinpyrkimys sekä ryhdikkyys ovat huomattavasti parantuneet!
Luottoratsastajani Hanne on sillä mennyt pari kertaa, joten olen päässyt
näkemään myös miten se liikkuu noin maasta katsottuna. Hyvin on mennyt
ja aina vain hienommin, kunhan Hannekin pääsee sisälle miten Voody toimii.
Ainakin Hanne kehui kovin potentiaaliseksi! Kun vaan onnistuisin vielä
saamaan siitä järkevää videopätkää joskus tahi kuvia… Hei lisää lukijoita
kaipaillaan! Blogi pyörii 150 rajalla, mutta eiköhän se 200 mene vielä rikki?

Mutta sitten itse asiaan! Ajattelin, että tänään kerron hieman kirjoista.
Olen maailman huonoin kirjaihminen; luen vähän ja lähinnä vain pakolliset
asiat. Ala-asteella luin puoli vuotta yhtä kirjaa, josta piti tehdä esitelmä
(ko. kirja katosi myös mystisesti pari kertaa)… Vanhemmiten olen alkanut
kuitenkin haalia kirjoja ja lähinnä nimenomaan hevoskirjoja. Ostelen niitä
alennuksista sekä kirpputoreilta. Ne on kovin hyödyllisiä pätemiseen,
lapsien opettamiseen (ponikerho) sekä itsensä sivistämiseen. Tässä parhaimmistoani:

Ensimmäiseksi minulla on natural horsemanship eli narunpyörittely-,
huuhaa- ja henkevyyskirjoja hyvin vähän. Nämä kolme. Niistä voi halutessaan
opetella hevosen luonnollista käyttäytymistä sekä sen sellaista, sitä kuitenkaan
tämän enempää vähättelemättä. Paras noista on Hevosten elekirja, joka sisältää
100 elettä kuvineen ja humoristisine selityksineen!

Sitten löytyy rotu- ja tietokirjoja, joissa selitetään lähinnä mikä
on hevonen. Tarpeellista tietoa, kun haluaa ottaa kopioita kahdellekymmenelle
innokkaalle ponikerholaiselle. Selkeitä kuvia ja tekstejä sekä perustietoa
harjoista karsina puhdistamiseen. Keskimmäinen on vuodelta 1978, sitä en
ota kovin tosissani…

Tästä pääsemme opetuskirjoihin. Oikealla on jokaisen ratsuihmisen
raamattu ja aapinen eli Kyra ja ratsastuksen taito. Joku pölli multa ekan
kirjani, piti ostaa uusi. Täti Kyrklundin kirja sisältää kaiken oleellisen,
muuta ei tarvitse osata. Keskellä englanninkielinen ratsastuksenohjaajan
opas, joka varmasti hyödyllinen jossain Walesin ylängöillä. Sen on tehnyt
The British Horse Society and The Pony Club. Reunassa vielä ruokinta- ja
hoito-opus hevoskouluajoilta. Muita opetuskirjoja ei juuri tarvinnut.

Lajikirjoja hankin silloin tällöin, jos eteen osuu. Nämä kolme
ovat vanhoja, joista suurin aarre oikealla oleva suomalainen esteratsastuskirja
vuodelta 1980. Siellä paljon nimiä, jotka nykyään toimivat valmentajan roolissa
tai muissa viroissa (Gordin, Wegelius jne.). Ohuemmat kirjaset ovat täsmätietoa
erikoisemmista ”lajeista”, kuten tässä juoksutus ja ohjasajo. Englanniksi
nämäkin.

Lopuksi vielä yksi lastenkirja! Tämän olen saanut joskus ihan pienenä.
Se on tarina pojasta, joka on töissä hiilikaivoksilla ja siellä hänen
apunaan on pieni poni (oletettavasti shettis) nimeltä Pikkuhepo. Tarina
ei ole kovin pitkä eikä pääty yltiömäisen onnellisesti. Mieleen tulee
Hevoshullun Lena Furbergin sarjakuvat. Kauniisti kuvitettu pieni kirja!

Mikä on sinusta paras hevoskirja?

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

One thought on “Mitä uutta meille?

  1. Pitääpä törkeästi lainata tämä postausidea kunhan jaksan käydä kirjastoni läpi 😉 Omia lempikirjoja on lukuisia, mutta näin äkkiseltään Kyran kirja, Ratsuhevonen – Opas kouluttajalle ja Centered Riding ovat sellaisia ratsastuskirjoja joiden pariin palaa aina uudestaan ja uudestaan..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *