Vastauksia kysymyksiin.

Vastauksia kysymyksiin.

Kysymyspostaus ja vastauksia.

Aikaisemmin pyysin teiltä kysymyksiä ja sainkin kymmenisen sellaista.
Kiitos kaikille! Tässä nyt vastauksia mieltä askartaviin asioihin… 🙂

Aloitin vasta lukemaan blogiasi, mutta onko sulla monta hevosta? Tai oma talli tai jotain?

Olen ollut hevosalan yrittäjä vuodesta 2008, eli pihasta löytyy oma kymmenen
hevosen talli sekä kolmipaikkainen ulkotalli. Omia hevosia minulla on vaihteleva
määrä, mutta keskimäärin 5-7 kappaletta. 🙂 Suurin osa niistä opetuskäytössä.
Työkseni siis ratsutan, valmennan ja pidän tallia sekä yritän kovasti kilpailla
koulupuolella. Ohessa myyn pienimuotoisesti myös varusteita ja hevosia. Lisätietoja
voi kaivella nettisivuilta; www.playsson.net.

Meidän ”ratsastuskeskus”, kenttä nykyään isompi.

Kuinka kauan teillä menee tehdä aamutalli? Entä ilta?

Hmm.. Riippuu tietysti ihan tekijöiden ja hevosten määrästä. Tällä hetkellä
syövät aamuruuat ja -heinät sisällä ja menevät vasta myöhemmin ulos. Siihenhän
ei mene kuin vartti. Ulosvientiin ja loimittamiseen menee noin 30-45 min.
Karsinat siivotaan päivällä, yksin niiden vääntämiseen menee reilu tunti,
kaverin kanssa vähemmän. Iltatalliin kaikkien puhteiden kanssa (eli loimet,
tunneilta tulijat, ruokinta jne.) parisen tuntia. Aamutalli on meillä klo 8
ja iltatalli klo 20. Päivällä ruokitaan jengi ulkona klo 14 ja alkuillasta
sisällä ”välipalaheinät”.

Jos olisitte hommaamassa ponia/hevosta opetuskäyttöön, niin mimmoinen se olisi?

Meillä on aina välillä ollut lainassa liuta hevosia ja poneja opetuskäyttöön. Juuri nyt on onneksi niin hyvä tilanne omien suhteen, ettei ole tarvinnut lainata. Hyvä
niin, sillä lainahevonen (tai lähinnä omistaja) on aina vaikeampi tapaus… Tarvetta
olisi kyllä sellaiselle sporttiselle, mutta täyspäiselle isolle ponille, jolla
kaikki valmennettavat voisivat ratsastaa (myös aremmat aikuiset). Vanhemmat tytöt
pääsisivät lisäksi kisaamaan aluetasolla. Onneksi minulla on tähän liittyen jo ”plan B”… 😀

Meillä lainassa ollut superkiva poni vuodelta 2009.

Mitä pidät teidän shettisten paino- ja pituusrajoina?

Olen aika suvaitsevainen shettisten suhteen, sillä esteettisyys on toissijainen
seikka ja jonkunhan ne pikkuponitkin on koulutettava. Totta kai ensimmäinen
asia on, että poni voi hyvin ja liikkuu mielellään eikä ratsastaja vaikeuta
selässä sen liikkumista. Meillä Playsson on säkäkorkeudeltaan 98 cm ja rakenteeltaan
tukeva. Sillä olen pitänyt rajoina max. 160 cm / 50-55 kg. Biitti on 92 cm
ja heiveröinen, sillä raja on pienempi. Noin max. 145-150 cm / 45-50 kg.
Lotta taas on jättimäinen, joten sillä tulee olemaan ratsastusurallaan
raja korkeammalla. Kyllä ponia kuuntelemalla ja katsomalla tietää, minkä
kokoinen kuski sinne voi kyytiin kivuta!

Onko sulla tullut vielä vastaan sitä ”yhtä oikeaa” hevosta? Meneekö joku hevosistasi tunnearvoisesti muiden yläpuolelle? Minkälainen on/oli elämäsi hevonen?

Tähän on hyvin helppo vastata; kyllä! Elämäni hevonen on löytynyt ja se on
ollut jo reilut kymmenen vuotta omani. Hän on tietysti shettispappani
PLAY BOY eli Playsson, joka on esiintynyt postauksissa useasti.
Tuon ponin kanssa on koettu hevostelun ilot ja surut sekä opittu valtavasti!
Paljon on seikkailtu ja kokeiltu päättömiä juttuja; hiihtoratsastusta,
takaperinratsastusta, uittoa, maastoesteitä, kakspäällä menoa, ilman varusteita,
sirkusurheilua sekä ensimmäiset kilpailuni… Ikävämmältä puolelta löytyy
Playssonin vanha kuljetuskammo sekä ähky, jonka aikana pelkäsin pahinta.
En tiedä miten olisi siitä menetyksestä selvinnyt, jo siihen aikaan tuo
poni oli paras ystäväni ja syy herätä joka aamu kukonpierun aikaan.
Onneksi ähkystäkin selvittiin superhyvien eläinlääkärituttujen ansiosta!

Tämän ponin kanssa vietetystä ajasta voisin kertoa miljoonia hyviä juttuja!
Toivon mukaan meillä on vielä paljon tulevaisuutta jäljellä. Olen iloinen,
että vielä monet uudet pikkutytöt pääsevät oppimaan hevostelua sen kanssa!

Näin vietettiin taukoa poninäyttelyssä vuonna nakki… 😀

Toinen merkittävä hevonen elämäni varrelta on latvialainen puoliveriruuna
SENGRIJS eli Naape, joka oli minulla leasingissa kisattavana neljä
kautta v. 2006-2009. Tuo hevonen on maailman kiltein ja nöyrin! 100 %
luotettava ja mahtava kilpakumppani! Aloitimme aikanaan seura 60 cm luokista
ja kipusimme hyvällä tahdilla kansalliselle 120 cm tasolle. Siitä
enempään ei varmaan enää olisi kapasiteetti riittänyt ja ennen kuin päästiin
kunnolla vauhtiin sattui tuo selkäonnettomuuteni (itseasiassa juuri Naapella
ratsastaessa). Selkäni takia jouduin Naapesta luopumaan ja siitä olen
katkera vaikkei se kenenkään vika ollut. Muuten se varmaan olisi vieläkin minulla,
mutta näin oli parasta hevosen kannalta. Nyt se asustelee Jokelassa omistajansa
ja uuden kuskin hoivissa. Olen pari kertaa käynyt jo sitä moikkaamassa! 🙂

Ehon kisojen verkassa, suo ja kuokka.

Vielä yksi mukava hevonen oli lämminveritamma CHILI MELODY eli Chili,
joka oli ensin ratsutusasiakas ja sitten hetken minulla kotona. Siitä olisi
saanut tehtyä kivan, mutta asiat meni miten meni sen kanssa…

Tarjoaako valmentaminen ja hevosyrittäminen sulle tarpeeksi haastetta vai kaipaatko kenties viellä jotain enemmän?

Kyllä tarjoaa. En juuri nyt halua mitään enemmän. Pystyn kuitenkin valmentajan ja
ratsuttajan työn sekä talliyrittämisen siivellä tekemään niin paljon kaikkea
ja niin laajasti kuin haluan! Tässä on kyllä puuhaa useaksi (kymmeneksi) vuodeksi!
Itse kehityn, oppilaat kehittyy ja toivon mukaan myös hevoset kehittyvät.
Onneksi ratsastajia ja hevosia on niin paljon erilaisia, etten voi sanoa,
että työ muuttuisi koskaan tylsäksi! 😉

Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Mistä haaveilet?

Olen aika varma, että pysyn tällä alalla for ever. Jollei mitään katastrofaalista
tapahdu. En pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään siistiin sisätyöhön. Tätä
olen tehnyt pienestä pitäen ja kehittänyt siitä itselleni ammatin. Haaveilu
liittyy myös tulevaisuuteen. Haluaisin saada ratsastettavakseni hyviä hevosia,
jotta pääsisin itse eteenpäin. Tavata oikeita kontakteja ja luoda suhteita.
Käydä Euroopassa tutustumassa hevosurheilukulttuuriin. Viedä itseni lisäksi
myös oppilaitani eteenpäin (tiedän, että oikeilla nappuloilla sieltä löytyisi
ainakin pari SM-tason ponityttöä). *katselua taivaanrantaan ja huokaus*

Vähän lähempänä olevia haaveita ovat mm. saada kentälle vihdoin peilit
ja lisää valoja! Lisäksi hallin rakentaminen on parin vuoden sisällä
oleva projekti, ilman sitä tästä ei kyllä tule mitään… Vihaan tuota
sade/loskapaska/lumisohjo/kura/tuuli/pakkasta. Tallinkin voisi uusia sisältä.
Ja haluan Eskadronin dralonloimen!!

Näin ratsastat ainakin 4 vp.

Siinä teille taas paatosta. 😀 Ai niin, kysymyskilpailun voitti petra!
Onnea! Laita osoitteesi minulle mailitse (penny(at)playsson.net), pistän
kaulahuivin postiin! 🙂

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *