Muodollisesti pätevä.

Muodollisesti pätevä.

Pohdiskelua hevosen muodosta ja peräänannosta.

Minulta on pyydetty artikkelia hevosen muodosta ja peräänannosta. Mitä
ne ovat, miten eroavat toisistaan ja kuinka hevonen ratsastetaan muotoon?

Ihan aluksi on sanottava, että ratsastuksessa ei ole missään asiassa
oikotietä onneen. Muoto/peräänanto ei tarkoita sitä, että kokematon tai
vähän kokeneempikin ratsastaja ”vetää” hevoselta kaulan kaarelle gramaaneilla
tai kangilla
. Molemmilla saa pahaa jälkeä aikaiseksi, jos ei tiedä
miten ja miksi kyseisiä vempaimia käytetään.

Muoto vs. peräänanto

Wikipedia kertoo seuraavaa: ”Peräänanto tarkoittaa eurooppalaisen perinteen ratsastuksessa hevosen ihanteellista liikkumatapaa missä tahansa askellajissa. Peräänannossa oloa kutsutaan myös muodossa olemiseksi.”

Hevosen tulee siis kulkea vaaditussa muodossa, niska korkeimpana kohtana.
Muoto tarkoittaa sitä, että hevonen on rentona ja myötää selästään,
kaulastaan ja niskastaan. Periaatteessa muoto voi tarkoittaa mitä tahansa kaulan/niskan asentoa; matala muoto, työmuoto, nuoren hevosen muoto, ei muotoa
ollenkaan… Kun hevonen kulkee kuolaintuella, se on tulos
peräänannosta. Peräänannossa hevonen on tasapainossa, kuuliainen ja haavoittuvimmillaan. Hevonen kantaa itseään, käyttää selkäänsä ja takaosa on alla.
Hevonen ei ole siis peräänannossa, oli kaula kuinka kaarella ja takajalat
jossain tallin puolella.

Eiköhän esimerkkikuvana teille kelpaa Kyra?

Hevosella tulee olla ratsastukseen, eli myös peräänantoon sopiva rakenne.
Ahdasniskainen hevonen ei pysty liikkumaan peräänannossa. Ihannetapauksessa
atlasnikaman ja leukakuun väliin menee kolme sormea. Esimerkiksi saksalaiset
ratsastajat ovat tämän ominaisuuden kanssa erityisen tarkkoja.

Ääripäät

Oikeaoppisesta peräänannosta löytyy myös kaksi ääripäätä; pystyryhtinen eli
”yläkautta silmiinkatsova hevonen” ja rollkur. Koska en halua saada aikaiseksi
mitään kuvakohua, laitan ei-näin kuvaksi otoksen omasta Topistani.

Topilla oli tullessaan mahtava alakaula vuosien ”väärinpäin” kulkemisesta.
Ruunalla on tapana jännittyä ja paeta tilannetta ylöspäin. Tämä näkyy
esimerkiksi ylemmästä kuvasta, jossa muoto ei ole niinkään paha kun se
voisi olla. Alemmassa kuvassa Topi on selvästi tällä tunnilla rentoutunut
ja alkanut myödätä niskata ja pyöristää selkää.

Rollkur on vahvasti kouluratsastuksen parissa paheksuttu asia ja
se on herättänyt useita keskusteluja mm. olympiatason ratsastajien käytöstä.
Tarvitseeko tuota nyt enempää selittää? Hevonen ”rullataan” niskastaan
ylitaivutukseen. Turpa ryntäisiin ja menoksi. Se miksi tätä on käytetty
ja käytetään, on hieman kyseenalaista. Se on hevoselle kivuliasta ja epämiellyttävää,
eikä tuo kovin nätiltäkään näytä…

STOP ROLLKUR!!

Hevosen peräänantoon ratsastaminen teoriassa

Peräänannon ja muodon löytämiseen on toki niin monta metodia kun on
valmentajia ja ratsastajiakin. Itse tutustuin tähän termiin ollessani n. 12-vuotias,
kun vuokraponin omistaja kertoi, että tee näin ja noin, jotta poni kulkisi
oikein. Tässä siis kuinka minä sen olen oppinut ja kuinka pyrin neuvomaan
myös valmennettaviani.

Koko hommahan lähtee liikkeelle siitä, että hevonen toimii puolipidätteillä
ja myötäämisellä. Itse pidän tavasta ratsastaa hevonen pyöreäksi
kaarevalla uralla, kuten keskiympyrällä. Aloitan ”rakentamalla” hevosta
ulkoavuille, eli asettamalla sisälle ja ratsastamalla hevosta pois
sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Kun hevonen ”väistää” sisäjalkaa, lopetan
pohkeella painostamisen, kopitan sen ulko-ohjan puolipidätteellä ja myötään
sisäohjasta sen verran kuin tarvitsee. Joskus ihan löysäksi, joskus vain hellitän
nyrkillä. Hevosen tulisi odottaa ratsastajaa. Tämän jälkeen koko kuvio
on tehtävä uudestaan, jollei (ja kun) hevonen ei jää tälle tuntumalle tai
anna periksi niskasta ja kokoa itseään. Ja edelleen; pelkkä kaulan kaareus
ei riitä, takapää pitää myös aktivoida! Vähemmänkin ratsastanut pystyy
tunnistamaan milloin hevonen ottaa takaosa alle ja selkä pyöristyy ja nousee.

Sisäänasettamisen lisäksi voi asettaa ulos ja taivutella hevosta puolelta
toiselle. Tämä EI tarkoita sahaamista!! Ratsastajan täytyy olla nopea
jalan, puolipidätteen ja myötäyksen kanssa. Tämän kautta hevonen oppii
myötäämään ja pikkuhiljaa hakemaan itsensä oikeaoppiseen muotoon. Parhaiten
kehittyy, kun on joku joka sanoo missä on hyvä! Kuten Kyrakin on maininnut,
hevosta ei voi saada nopeasti keinolla millä hyvänsä peräänantoon. Sillä
saadaan vain aikaan aggressiota ja hämmentynyt hevonen.

Tässäpä taas pintaraapaisu, teen mielelläni tarkennusta!

Yksi kuva ei kerro kaikkea, mutta Elli kulkee liian avoinaisessa muodossa
ja pitkänä > ei käytä takapäätään kunnolla.

Naape ja koulunäyttö vuodelta nakki. Olisipa uudempia ”muotokuvia”, mutta tämä kelvatkoon nyt mielestäni onnistuneena tilana…

Oman tekstin tukena käytetyt lähteet:

Kyra ja ratsastuksen taito / WSOY

Tanja Kortelaisen nettisivut

Wikipedia

Kuvat mm. Bob Langrish ja netin ihmeellinen maailma.

Allekirjoittanut

Pennie
Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

Vaaleanpunaisia unelmia ja karvasta kalkkia tarjoilee kolmenkympin paremmalla puolella oleva nainen, joka profiloi itsensä media-alan freelanceriksi sekä pitkän linjan hevosihmiseksi. Hankalaksi huhuttu, mutta oikeasti ihan kiva.

4 thoughts on “Muodollisesti pätevä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *