Kenen idea oli muuttaa näin pohjoiseen?!
Ainakin viimeisen viikon aikana on ympäri Suomea paukkuneet kovat
talvipakkaset. Meillä täällä Päijät-Hämeessä ollut -24…-33 astetta
pakkasta pitkin päivää. Hevospalstoilla on paljolti ollut keskustelua,
missä pakkasrajoissa on vielä tervettä liikuttaa tai edes tarhata hevosta.
Mielipiteitä, kuten meitä hevosihmisiäkin, on monia.
Meillä jos pakkanen menee yli -25 asteen hevoset syövät aamuheinät
sisällä ja menneet auringon lämmittäessä ulos vasta noin klo 11-12.
Sisälle kaikki tulevat viimeistään klo 20, eli hyvää tarhailuaikaa on
n. 7-9 tuntia. Tarpeeksi tilaa liikkua ja leikkiä, hyvät talviloimet
ja heinää pitävät hevoset lämpiminä. Tallissamme ei ole vesiautomaatteja,
joten putkien jäätymistä ei tarvitse pelätä. Tästä syystä monet joutuvat
pitämään hevosia sisällä lämmittämässä päivän ajan tai tarhaamaan vuoroissa.
Ratsastuksen suhteen meillä on selvä raja; tunteja ei pidetä jos pakkasta
on yli -15 astetta. Toki hevonen tarkenee, mutta ratsastajan on vaikeampi
keskittyä tehtäviin, jos naama, varpaat ja sormet uhkaavat syväjäätyä…
Lapsiryhmien suhteen tulee olla vielä tarkempi, tuuli lisää pakkasen
purevuutta ja lasten ”liikkuminen” satulassa on vähäistä. Osaavampi
ratsastaja tekee selässä enemmän töitä kehollaan ja näin pysyy lämpimänä.
Aliisa ja Ulla pakkaskävelyllä.
Enemmän töitä tekeville, kuten opetushevosille, ”pakkoloma” voi tehdä
huonoa – sekä lihaksiston, että ihan henkisen puolen kohdalla. Tämän
takia tallimme valmennusryhmän tytöt ovat käyneet poneja kevyesti ratsastamassa
pitkin viikkoa. Yli -20 asteen pakkasessa riittää n. 20-30 minuutin kävely
ja muutama ravipätkä. Liika rasitus kovassa kylmässä ei tee hyvää niin
keuhkoille, lihaksille kuin sydämellekään. Marko Björs kirjoitti viikolla
Facebookissa, että on tutkittu hevosten silmien saavan pysyviä vammoja, kun
sarveiskalvot kuivuvat ja jäätyvät kovilla pakkasilla viimasta. Kuvittelepa
itse juoksevasi pitkään vaikkapa -25 asteen pakkasessa; miltä hengitys, silmät
ja nenä tuntuvat!
Pakkasella voi vain keskittyä läheisyyteen – Elli ja hoitajansa Manta.
Tuntuu näin ratsuihmisen näkökulmasta siltä, että ravipuolella ollaan vähän
joustavampia treenien pakkasrajan suhteen… Hevoset on pidettävä kunnossa
kelillä kuin kelillä. Tällä viikolla tosin kaikki ravit ovat olleet enemmän
tai vähemmän peruttuja! Mutta mennessäni tänään autolla kaupunkiin, ohitin
tiellä ravihevosen kärryineen, joka oli täysin läpimärkä, vaahdossa ja pää
sekä turpa jäässä – ja pakkasta oli -25…
Toivotaan pitkää ja kuumaa kesää!! 🙂
Allekirjoittanut
Täältä moikkailee ravi-ihminen!:)
Juu pakkasten kanssa onkin oltu nyt ihmeessä, kun treenikausi kilpureilla on täydessä käynnissä ja treenitauko kesken kaiken ei tee hyvää millään muotoa, kovin kuumina ja hermostuneina ovat… Siksipä onkin ollut pakko kipakoissakin pakkasissa käydä ajamassa käyntilenkkejä. Kuitenkin -25 menee kyllä jo kipurajan yli, varsinkin tuolla suokilla joka kävelee kärryt perässä niin kovaa että hikoaa kävelystäkin kovasti. Huoh, toivotaan että pakkaset jo hellittäisi! Mukavaa talvenjatkoa!:)
Kiitos kommentistasi! Sehän on selvää, että treenattavaa hevosta täytyy pakkasellakin yrittää liikuttaa, oli ratsu tai ravuri. 🙂 Tämä ko. setä ravihevosen kanssa oli kyllä mennyt jotain muutakin kuin käyntiä hevosen kunnosta päätellen…